Autosound on jälleen pahasti myöhässä aikataulusta, eikä joillekin tullut ilmoitus ilmestymisestä pidä paikkaansa. Lehden tekemisessä on ollut jälleen odotettua kovempi homma ja testeissä on tullut vastaan ongelmia. Rikkimäisiä diskantteja ja vääriä subbereita koteloissa, testaamisessa säätämistä jne…

Tässä kuitenkin ”todisteena” tekstiä tulevasta subbaritestistä, että tulossa on…
Niin näillä näkymin lehti saadaan painoon 18.11. ja postitukseen 28.11. ja tilaajille siitä 3-5 päivää.


Testi päätettiin siis tehdä 12-tuumaisilla subeilla, koska se on subbareiden yleisin ja ehdottomasti suosituin kokoluokka. 12-tuumaisella saa jo todella tukevan toiston, tarvittavan kotelon koonkin pitäisi olla hyvin kohtuullinen ja ennen kaikkea rahalle pitäisi saaman tässä kokoluokassa eniten vastinetta.

Nopea katsaus markkinoille näytti tarjolla olevan useita malleja. Hinnat lähtivät edullisimmillaan vain 60 eurosta. Ja kuinkas muuten kuin Biltemasta. Ja 80-90 eurolla löytyi mallit DLE:ltä ja Audio Systemiltä. Ja sataseen mentäessä valikoima sen kun kasvaa: DLE:ltä järeämpi malli (tästä lisää seuraavassa kappaleessa), Focalilta, Gladenilta ja jopa Rokkarilta sekä JBL:ltä ja Pioneerilta. Pioneer ja JBL ovat olleet aikoinaan erittäin kovia nimiä autohifissä, ja edelleen mukana kuvioissa vaikkakin pienemmässä mittakaavassa ja jakelu näyttää keskittyneen halpakauppoihin.

Mukaan otettiin myös pari satasen hintarajan ylittävää subbaria. Tosin vain vaivaisella 9 eurolla. DD Audio RL-SW12-D2 ja Ground Zero GZIW 300. Käytännössähän nämäkin myydään satasella. Myös testiin lopulta saatu JBL oli tuplakelainen malli 122D, jonka hinta on perusmallia 10 euroa kalliimpi, eli 109 €. Yksikelainen maksaa 99 euroa.

Ale- vai suositushinta

Testien hintaluokan rajat pitää vetää aina johonkin. Ja tässä testissä kun kyse oli siis mahdollisimman edullisista 12-tuuman subbareista, ylärajassa päädyttiin noin 100 euroon. Olimme siis toki jo tehneet katsauksen valikoimaan. Hintaluokan määritteen täytyy perustua luonnollisesti tuotteelle vakiintuneeksi määriteltyyn hintaan, joka on tyypillisesti niin sanottu ohjevähittäishinta eli ovh tai niin sanottu suositushinta eli svh. Tämä on yleensä tuotteet valmistajan, maahantuojan ja/tai edustajan asettama hinta, jolla tuotetta on tarkoitus myydä. Näin kuluttajakin saa käsityksen minkä hintaisesta tuotteesta on yleensä kysymys. Tämä taas kertoo tuotteen oletetusta tasosta muihin vastaaviin tuotteisiin. Kalliimpi on todennäköisesti parempi kuin halvempi

Tämä suositushinta on myös oiva mittari ja väline markkinoinnissa. Jos 170 euron subbarin saa nyt 99 eurolla, niin eikö se tunnukin hyvältä diililtä? Mutta mitä, jos tuotteelle on vain keksitty kovempi hinta, jotta se vaikuttaisi houkuttelevammalta. Tästähän muun muassa useita huonekaluliikkeitä on syytetty.
Toisaalta testejä ajatellen on varmasti houkuttelevaa hinnoitella kalliimpi tuote halvemmaksi, testin hintaluokkaan sopivaksi hyvän testimenestyksen toivossa.

Tämä testien hintaluokitus on joskus haasteellista. Hinnat kun elävät, on tarjouskampanjoita ja osa kauppiaista saattaa myydä tuotetta toista selvästi pienemmällä myyntikatteella edes mitään tarjousta korostamatta.

Tämän testin kohdalla asia nousi esiin Autoviihde.com-verkkokaupan DLE-suppareiden kohdalla.

Testiin tarjottiin mallia Full Force FF12 500D4, jolle oli nettisivuilla annettu “tarjoushinnaksi” 99 euroa ja sen perässä “normaalihintana” oli 169 euroa. Tuote myös näytti kalliimmalta. Sen sijaan nettisivustolla oli toinen malli, Heavy Force HF12S, jonka hinnaksi ilmoitettiin 79 euroa. Tämä oli mielestämme oikea malli testiin.

Kun kysyimme asiasta, niin siinä kerrottiin tapahtuneen vain virhe. Kalliimman subbarin “normaalihinta” on 99 euroa. Hmm… ja pian sivulta hävisikin tuo maininta 169 euron “normaalihinnasta” ja edullisemmankin mallin hinta laski vielä 69 euroon. Pyysimme testiin ehdotetun kalliimman 99 euron mallin vaikka sen “oikea hinta” jäikin hieman epäselväksi ja ostimme “anonyyminä erikseen testiin sen halvemman.

Eikä tässä kaikki: Ruotsalaisen MDS:n sivuilla (jonka tuotteita Autoviihteen siis myy) tuon Suomessa 79 euroa maksavan “Heavy Force”-subbari hinta oli 1500 kruunua (=135 euroa) ja kalliimman 99 euron  “Full Forcen” yllättäen halvempi, 999 kruunua eli vain reilu 90 euroa. Tämä on kai sitä niin sanottua “dynaamista hinnoittelua”.

Lisäkeskustelut Autoviihteen edustajan kanssa valaisi asiaa lisää. Kyse on ollut tosiaan hieman ehkä harhaanjohtavasta hinnoittelusta, missä tuotetta ei ole oikeasti myyty kalliimmalla “normaali” hinnalla. Vähän niinkuin huonekalualallakin on tapana. Tässä tapauksessa tuolla kalliimmalla “ohjehinnalla” on haluttu antaa kuva tuotteen “oikeasta” hintaluokasta suhteessa siihen kuinka edullisesti Autoviihde pystyy tuotteen myymään omalla liiketoimintamallillaan ilman perinteistä maahantuoja-kauppias-porrasta. Autoviihde siis toimii itse tuotteiden valmistuttajana, maahantuojana ja kauppiaana. Autoviihde siis itsekin myönsi näennäisten “ohjehintojen” olevan vain vain referenssi tuotteen laatuluokasta. Toki Autoviihteellakin voi olla myös “oikeita” tarjoushintoja.

Tämä kertoo siitä kuinka vaikeaa testin hintaluokan määritteleminen ja testin laitevalintojen tekeminen saattaa välillä olla kun hinnoittelu on poukkoilevaa ja “normaalihinnoilla” tehdään alennuskikkailua. Mutta ei voi mitään. Ja tässä tapauksessa tuo DLE:n 99 euron hinta on siis (ainakin maahantuojan ja kauppiaan mukaan)  ihan tuotteen normaalihinta.

Erilaisia

Testin subbarien olemus, ulkonäkö ja yleinen laatutuntuma olivat hyvinkin toisistaan poikkeavat. Useimmiten hinnan näkee ja tuntee tuotteessa ihan konkreettisesti, mutta nyt oli välillä vaikea sanoa oliko kyseessä alle satasen vai peräti 200 euron subbari. Itse asiassa suurin osa testin “halppissubeista” oli selvästi hintaansa kalliimman oloisia. Jotkut jopa selvästi. No toki ulkonäkökin on makuasia, mutta yhtä lailla se vaikuttaa ostopäätökseen ja millaisen fiiliksen hankinnasta saa.

ÄLÄYS: “Testin subbareista näyttävin ja rakenteellisesti “järein” oli ehdottomasti Rockford Fosgate”.

Tällaisessa hintaluokassa ei voi odottaa järeää valurunkoa ja eksoottisia kartio/ripustusrakenteita. Kaikissa subbareissa oli siis peltirunko, mikä ei sinänsä ole ollenkaan edes huono asia. Hyvin suunniteltu ja toteutettu peltirunko voi olla parempi kuin huono valurunko, etenkin jos tämän takia on jouduttu tinkimään muista (tärkeimmistä) kohdista. Sama pätee myös kaikkeen muuhunkin ulkoiseen. Ei näyttävä ulkonäkö, järeät liittimet, erikoinen kartio tai superpaksu ripustus kerro välttämättä mitään siitä miten subbari toimii ja soi.

Testin subbareista näyttävin ja rakenteellisesti “järein” oli ehdottomasti Rockford Fosgate. Se näyttää hintaistaan huomattavasti kalliimmalta. Heti perässä tuplamagneetein ja ripustukseen kiinni ommellulla kartiolla varustettu DLE FF12 500D4. Kummassakin oli lisäksi yleensä vain kallimmissa subbreissa käytettävät kartion alaripustukseen integroidut liittimiltä puhekelalle johtavat punosjohtimet. No oli niitä muutamassa muussakin. Näin tällaiset “kalliimmat” ratkaisut yleensä siirtyvät ajan saatossa myös halvempiin malleihin.

Muiden mallien osalta katse kiinnittyy tietenkin liittimiin, rungon laatuvaikutelmaan ja viimeistelyyn, magneetin kokoon ja kartion olemukseen. Nämä ovat pitkälle siis makuasioita, joten jokainen katsokoot kuvia ja arvioitamme tuotteista.