Tämä artikkeli on osa Historian havinaa – Testit -artikkeliketjua. Autosound julkaisee satunnaisin väliajoin artikkelin vanhoista testeistä, joista on kirjoitettu Autosoundissa.

FOCUS ACOUSTICS ESITTELI 2013 LOPPUVUODESTA UUDISTETUN MONOPÄÄTEMALLISTONSA. OTIMME
KOLMESTA UUDESTA WATTIHALOSTA KOKEILUUN MIELESTÄMME KIINNOSTAVIMMAN, HINNALTAAN JA TEHOILTAAN SARJAN KESKIMMÄISEKSI SIJOITTUVAN FX-2500D:N.

Yli 2 kilowattia ja hintaa alle 600 euroa… Tuo riittää varmasti huomion saamiseen. Aikoinaan melkoisena merkkipaaluna pidetty kilowatti löytyy nykyään joka toisesta monopäätteestä, mutta kahdessa
kilowatissa on vielä jotain mystistä. Vaikea keksiä todellista tarvetta tuollaisille tehoille missään ns. normikäytössä, mutta kun puhutaan äänenpainekisaamisesta, demoautoista tai muuten vaan huomion
hakemisesta, alkaa kaksi kilowattiakin kuulostaa hyvinkin järjelliseltä. Kotimainen Focus on pakannut moisen tehomäärän (ja vähän yli) yksiin kuoriin ja kirjoittanut hintalappuun summan joka on hyvin tavallisen kulmankiertäjänkin ulottuvilla. Töräytetäänkö niillä wateilla sitten vaan lukuja tauluun vai voiko tuolla kuunnella musiikkiakin? Selvitetään mitä laatikosta löytyy ja mihin se pystyy! Varsin laajan valikoiman omaava Focus Acoustics on nykyään yksi markkinoidemme suosituimmista laitemerkeistä. Valikoima keskittyy pääosin
edullisemman pään laitteisiin ja kun tuotteet ovat käytännössä osoittautuneen hintaluokassaan hyviksi palikoiksi, ei suosiota tarvitse ihmetellä. Kokkolassa majaansa pitävä Kokko-Tuonti on Focuksen isä ja äiti. Vuosien työ malliston kehittämiseen ja merkin markkinointiin ei ole mennyt hukkaan. Nykyään Focuksen katalogista löytyy useampaa eri sarjaa vahvistimia, subbareita ja pääkaiuttimia sekä kattava valikoima asennustarvikkeita. Focus Acoustics on mukana tukemassa MaxBOOM-kilpailutoimintaa, joten ei ole yllätys, että pääasiassa Focuksen tuotteet keskittyvät alimpiin oktaaveihin. Vahvistinpuolelle on tarjolla toista kymmentä 1-6-kanavaista päätettä. Pääkaiutinpuolella valikoima on keskittynyt pääasiassa koaksiaaleihin, joita löytyy kolmea eri mallisarjaa eri hintaluokissa, lisäksi pari erillissarjaa sekä venekaiuttimia. Subbareitakin on tarjolla kolmea mallisarjaa, huipulla paine-kisoissa menestynyt Black, seuraavaksi Volcano ja halvemmasta päästä Chrome-sarja. Nyt testissä oleva FX-2500D monovahvistin kuuluu FormulaX-sarjaan, jossa on kolme eritehoista päätettä, joista FX-2500D on keskimmäinen (reilu 2 kilowattia ei siis riitä edes mallisarjan suurimman titteliin…). Suositushintaa tällä järkäleellä on maltilliset 599 euroa, eli watti/euro -suhde on aikalailla kohdallaan. Jos tehoa ei ole tarpeeksi, vahvistimen voi vielä linkata toisen samanlaisen kanssa jolloin valmistajan lupailujen perusteella tehoa olisi tarjolla jopa yli viisi ja puoli kilowattia.

Vasemmassa päädyssä on RCA-liitännät sisään tulevaa signaalia sekä linkkausta varten. Lisäksi samaiseen päätyyn on sijoitettu kaikki säädöt, eli gain, subsonic (10-60 Hz, ei tietoa jyrkkyydestä), alipäästö (30-250 Hz, eikä tässäkään tapauksessa tietoa jyrkkyydestä), bass boost (0-18 dB @ 45 Hz) ja portaaton vaiheenkääntö (0-180 astetta) sekä liitäntä langalliselle tason kaukosäätimelle.

Pakkaus ja vahvistin

Jo laatikon noutaminen lähipostista vahvisti, ettei nyt puhuta mistään kevyemmän pään laitteesta, vahvistin painaa kokoisekseen oikeasti aika reippaasti. Laatikko on mustansävyinen, kanteen on painettu iso FormulaX-logo, amerikanlippu (Parts made in U.S.A) ja tietysti wattimerkinnät. Kyljistä löytyy muutakin tietoa vahvistimesta. Laatikon sisälle vahvistin on pakattu vielä toiseen pahvilaatikkoon sekä pujotettu muovipussiin. Kokonaisuutena pakkaus on tukeva ja hyvin suojaava. Kiinnitysruuveja tai työkaluja ei ainakaan testikappaleen mukana toimitettu, mutta vahvistimen ohella laatikosta löytyy tukevan oloinen (eli painava) metallikuorinen langallinen tason kaukosäädin piuhoineen sekä ohjevihko. SUOMENKIELINEN ohjevihko! Ohjeissa on esitelty suomeksi ja englanniksi hyvien ja selkeiden kuvien avulla eri kytkentävaihtoehdot vahvistimien linkkaamista myöden. Lisäksi vihkossa on ohjeita asennukseen ja säätöön sekä vianhakuun. Vihkosta löytyy myös kohtalaisen kattavat tekniset tiedot, mutta muutama tärkeä tieto puuttuu kokonaan. Ehdottomasti yksi parhaista ohjevihkoista mitä minun testaamissa laitteissa on ollut, tästä voisi moni tunnetumpikin merkkiottaa oppia.

Virtaterminaaliin mahtuu ongelmitta 50 neliömillin kaapeli ja kaiutinterminaaleihinkin kasineliöistä.

Vahvistin on pääosin siisti ja tukevan oloinen. Runko on mustaksi eloksoitua alumiiniprofiilia, jonka keskelle on koneistettu syvennys näyttävää FormulaX by Focus Acoustics -logoia varten. Logo hohtaa sinistä valoa kun vahvistimeen kytketään virrat. Varsin tyylikäs ilmestys joka olisi vielä tyylikkäämpi ilman profi ilin päälle kirkkaan valkoisella silkkipainettuja mallimerkintää ja watti-ilmoituksia. Pohjalevy ja päädyt ovat mustaksi maalattua peltiä ja tukevan tuntuisia nekin, mutta päädyissä on myös heppoisen oloiset mustat muovireunukset. Tämä ei tietysti vielä olisi mitenkään paha juttu, mutta kun painava pääte ruuvataan kiinni ainoastaan näiden heppoisten muovien läpi, niin toteutusta ei voi kun ihmetellä. Toivottavasti noita päätyjä saa varaosina, voisi nimittäin helposti kuvitella noiden halkeavan (varsinkin ulkona pakkasessa asennellessa) aika helposti. Vasemmassa päädyssä on RCA-liitännät sisään
tulevaa signaalia sekä linkkausta varten. Lisäksi samaiseen päätyyn on sijoitettu kaikki säädöt, eli gain, subsonic (10-60 Hz, ei tietoa jyrkkyydestä), alipäästö (30-250 Hz, eikä tässäkään tapauksessa tietoa jyrkkyydestä), bass boost (0-18 dB @ 45 Hz) ja portaaton vaiheenkääntö (0-180 astetta) sekä liitäntä langalliselle tason kaukosäätimelle. Säädöt tehdään upotetuilla potikoilla, joten säätöön tarvitaan ruuvaria. Oikeaan päätyyn on sijoitettu virta- ja kaiutinterminaalit. Virtaterminaaliin mahtuu ongelmitta 50 neliömillin kaapeli ja kaiutinterminaaleihinkin kasineliöistä. Kaikki merkinnät ovat selkeät ja virta- sekä kaiutinliitäntöjen yhteydessä vielä tekstin ohella selvennetty symbolein. Oikein hyvä. Johdot kiristetään kaikkiin terminaaleihin
ristipääpulteilla. Sikäli hyvä, että ristipääruuvari lienee jokaisella aina käden ulottuvilla, mutta juuri oikean kokoista kuusiokoloa joutunee etsiskelemään. Toki ristipääruuvin kannan saa helpommin pilalle. Sulaketta ei vahvarin kyljestä löydy, vaan vahvistin vaatii erillisen 200A sulakkeen. Sulaketta tai sulakepesää ei toimiteta vahvistimen mukana, joten ne pitää hommata erikseen.

Laite on sisuskalujensa osalta perushyvää tasoa. Painavimmat komponentit on liimattu kiinni asiallisesti.

Asennus ja soundi

Testasin tuotteen ’99 vuoden Nissan Primera sedanissa. Soittimena Pioneer DEH-80PRS (viiveet käytössä, eq ei), pääkaiuttimina Hybrid Audion ja Xetecin komponenteista itse kasattu setti (diskantit suunnattuina a-pilareissa ja 6,5” bassot ovissa), joiden vahvistimena (ja samalla vertailuvahvistimena) Alpine MRX-F65. Subbariksi valikoitui JBL MS12, koska se oli saatavilla olevista subeista se
joka oletettavasti kestäisi eniten löylyä. Elementti oli asennettuna valmistajan suosittelemassa suljetussa kotelossa ja kytkettynä 4 ohmin kuormaan. Kytkentöjen kanssa ei tullut minkäänlaisia
ongelmia. Virtaterminaaleihin sai ongelmitta tungettua 50 mm2 johdot ja ne kiristyivät hyvin vaikka käytetyissä piuhoissa säikeet jo vähän repsottivatkin. Monen muun päätteen ”50 mm2” terminaalit ovat vastaavilla piuhoilla ahdistaneet oikein huolella. Kaiutinterminaaleissa 4 mm2 piuhat näyttivät jopa nolon pieniltä. Vahvistimessa olleet merkinnät olivat esimerkilliset, joten ohjekirjaan ei tarvinnut kytkennän aikana tukeutua. Taso säädettiin korvakuulolla sopivaksi, ensin hifi -säätöihin ja myöhemmin vähemmän ryppyotsaiseen menoon sopivammaksi. Soundissa ensimmäinen havainto oli mieletön voima ja valitettavasti hifi mielessä parhaiden sävyjen sekä tarkkuuden puuttuminen. Tehoa tästä löytyy korvakuulolta todellakin ”riittävästi”, subin rajat tulivat vastaan huomattavasti ennen kuin vahvistimen tarjoama signaali kuulosti vähääkään leikkaantuneelta. Puhtaasti soundipohjalta tapahtuvaan hifi kuunteluun tarkkuutta olisi saanut olla
enemmän ja mehukkaimpien bassokuvioiden sävyt jäivät voiman alle piiloon. Toki pitää muistaa, ettei
nyt käytetty subikaan tarkin mahdollinen ole, mutta vertailuvahvistin tarjosi kuitenkin saman subin kanssa kertaluokkaa parempaa soundia. Vähän rennommalla asenteella arvosteltuna soundi on hyväksyttävä ja päätteessä on auktoriteettia pitää subi kontrollissa, toki muistaen 4 ohmin kytkennän, alemmissa kuormissa tilanne voi muuttua radikaalistikin. Voima ei loppunut missään tilanteessa, sen suhteen ihan älytön laitos (positiivisessa mielessä siis).

Osallistu keskusteluun meidän Facebookissa. Voit antaa meille myös ideoita juttujen tekoon facebookryhmässämme.

Kuuntelu

Cheskyn ”korvalevy”, eli The Ultimate Demonstration Disc tarjosi tällä kerralla sävelet hifi kuunteluun. Rebecca Pidgeonin Spanish Harlemin bassossa on voimaa, nuotit jäävät aavistuksen soimaan, mutta kokonaisuutena ihan hyvä esitys. Leny Andraden Maiden Voyage menee puuroksi, ei innosta. Livingston Taylorin Grandma’s Handsin alun lattiapoljenta on tuttu testi ja nyt se todellakin toistuu alhaalta ja voimalla. Löysä, mutta huhhuh kun on voimaa. Monty Alexanderin Sweet Georgia Brown menee sekin puuroksi, mutta taas ei voi kun ihmetellä voimaa ja dynamiikkaa. Tehoreserviä todellakin löytyy! Pidemmät murinat varsinkin kouraisevat mahanpohjasta oikein asenteella. Loppuun vielä ”Bass Resonance Test”, resonasseja todella löytyy… Voimaa on ihan älyttömästi, tarkkuuden puutteesta saa taas valittaa, mutta ei missään nimessä huono. Madonnan Hard Candy -levyä varten nostan suosiosta subin tasoa ”pari napsua”. Oijjoijoi! Nyt ollaan tämän päätteen mukavuusalueella! Biisi kuin biisi toimii. Tarkkuuden tai sävyjen puutetta ei huomaa tai se ei haittaa. Voimaa ja auktoriteettia löytyy, vahvistimen tehon puute ei ainakaan vaivaa! Volaa tekee jatkuvasti mieli kääntää
pikkaisen lisää. Vertailuvahvistimella samoilla äänenpaineilla volapotikka kääntyy mieluummin toiseen suuntaan vahvistimen varoitellessa tehoreservin loppumisesta. Nyt pitää päinvastoin olla tarkkana, ettei epähuomiossa rääkkää subbaria yli sen rajojen, vahvistin ei rajoita tai varoita mitään. Huh!

Kuuntelussa käytetyt levyt:

– Chesky Records: The Ultimate Demonstration Disc

– Madonna: Hard Candy

Yhteenveto

Focus Acoustics FX-2500D tarjoaa hintaluokassaan aivan älyttömästi tehoa ja voimaa. Sitä on tarjolla tarpeeksi tai liikaa kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin normikuuntelussa. Painekisaajalle tai demoajalle tehoa ei tietysti voi koskaan olla liikaa, mutta aika hirmuisen järeä pitää subiosaston olla, ennen
kuin tästä päätteestä tulee se rajoittavampi tekijä. Ja ainahan tuon kaveriksi voi linkata toisen vastaavan… MaxBOOM Ry:n tehopenkissä laite vieläpä ylitti selkeästi valmistajan lupaukset, antaen yhden
ohmin kuormalla tasan 2500 wattia! Soundipuolella FX-2500D:n tarjoama äänenlaatu on täysin riittävä kevytmieleisempään hauskanpitoon, puritaanihifi sti tätä tuskin pitää realistisena vaihtoehtona alun alkaenkaan – ja hyvä niin. Focus on onnistunut tuomaan markkinoille keskimääräistä paremman bassopäätteen. Vaikka hinta ei halvemmasta päästä olekaan, löytyy sille hyvin katetta raudan ja varsinkin tehon muodossa. Oikein hyvä vaihtoehto todella järeän subin ruokkimiseen sopivassa ”hauskanpitosetissä”.

Tämän artikkelin oli kirjoittanut Osku Hirvonen ja se oli osa ”Historian havinaa” -kategorian, Testit -osiota.