Cerwin-Vega? Sitä ei moni, ei ainakaan nuorempi sukupolvi enää välttämättä tunne. Aikoinaan Cerwin-Vegan subbarit olivat kuitenkin Suomessa lähes synonyymi autosubbareille ja merkki ehdoton markkinajohtaja. Ja toki valmistajalla oli myös ammatti- ja kotipuolella kova maine ennen kaikkea lujaa soivana ja kestävänä “rokkikaiuttimena”. Merkki oli aikoinaan lähes kulttimaineessa.

​Teksti: Teppo Hirvikunnas
Kuvat: Cerwin-Vega, Wikipedia, sekalaiset verkkolähteet

Cerwin-Vega oli aikoinaan todella kova nimi niin ammattiäänentoistossa, elokuvateatterissa kuin myöhemmin myös autoäänentoistossa, kotihifiä luonnollisestikaan unohtamatta. Tosin minään “hifi”-merkkinä Cerwiniä ei ole koskaan pidetty, vaikka tietyt mallit olivat tunnettuja myös hifipiireissä putkivahvistimen jatkeena.

Cerwin-Vegan historia ulottuu niinkin pitkälle kuin vuoteen 1954, jolloin ilmailu- ja avaruusinsinööri Eugene J. ”Gene” Czerwinski (1927–2010) perusti yrityksen nimeltä Vega Associates tavoitteena kehittää kohtuuhintaisia mutta kestäviä kaiuttimia, jotka kykenisivät ennen kaikkea toistamaan livemusiikkia riittävällä (eli suurella) äänenvoimakkuudella. Kaiuttimien piti olla herkkiä, sillä aikoinaan vahvistimista ei vain saatu suuria tehoja.

Yrityksen nimi muutettiin jostain syystä hetimiten Vega Laboratories -muotoon ja sitten Cerwin-Vegaksi. Historiaa nimen muutoksista ja taustasta ei ole tarkemmin tiedossa, mutta Vega viittaa tähden nimenä avaruuteen ja siten perustajan koulutustaustaan, ja Cerwin puolestaan on johdettu tietenkin Gene Czerwinskin sukunimestä.

130 desibeliä jo vuonna 1954

Cerwin-Vegan tulevasta suunnasta antoi viitteitä perustamisvuonna 1954 esitelty 18-tuumainen “monsterisubbari”, joka kykeni tuottamaan 30 hertsin taajuudella aikoinaan massiivisen 130 desibelin äänenpaineen. Se soitti laskostetussa torvikotelossa basso-osastoa Vega 500 -4-tie-kaiuttimissa. No eihän tuo 130 deppaa kuulosta nykypäivänä mitenkään ihmeelliseltä, mutta 65 vuotta sitten kyseessä oli todella kova juttu. Ja etenkin siis “kotikaiuttimissa”. Suorastaan maanjäristysbasso kuten myöhemmin voitiin käytännössäkin todeta.

Cerwin-Vegan perusti Gene Czerwinski vuonna 1954. Cerwin-Vegan tavoite oli tarjota dynaamisia, herkkyydeltään suuria ja lujaa soivia kaiuttimia kohtuuhintaan ilman turhaa “koristelua”

Cerwin-Vega oli myös edelläkävijä “tehokkaissa” puolijohdevahvistimissa. Tuohon aikaan tehokkaalla tarkoitettiin jo 100 wattia. Cerwin-Vegasta tuli 1960-luvulla myös kaiuttimien ja järjestelmäsuunnittelun toimittaja monille sen ajan suurille instrumentti- ja kaiutinkaappivalmistajille, mukaan lukien Fender, Acoustic, Sunn ja Vox. Tämä johti myöhemmin myös oman merkin yleistymiseen pa-äänentoistossa.

Cerwin-Vegasta tuli 1960-luvulla myös kaiuttimien ja järjestelmäsuunnittelun toimittaja monille sen ajan suurille instrumentti- ja kaiutinkaappivalmistajille.

Varhaisimmat tunnetut, alunperin vielä Vega Laboratoryn nimellä tehdyt kaiuttimet olivat käsintehtyjä. Niissä käytettiin tuolloin vielä Jensenin (kyllä, se tuttu autohifimerkki) bassoelementtejä suurissa refleksikoteloissa, takaa suljettuja keskiäänielementtejä ja torvidiskantteja. Hyvin pian bassoelementit kuitenkin vaihtuivat omaan tuotantoon. Tämä perusrakenne on Cerwin-Vegan kaiuttimissa edelleen hyvin tuttu. Ja edelleen kaiuttimissa (valitettavasti ei enää kaikissa) on Cerwinille tutut bassojen punaiset ripustukset.

Pro-kamaa

Cerwin-Vega suunnitteli ja valmisti 1960-luvulla suuria järjestelmiä konsertti- ja äänitysstudioihin. Varhaiset asennukset sisälsivät elokuvateatterijärjestelmät Lucasfilmsille, ulkoilma-PA-sovellukset Disneyworldin Epcot Centeriin Floridassa, toistojärjestelmät A&M Recordsille ja äänentoiston 100 000-paikkaiseen Rose Bowliin Pasadenassa, Kaliforniassa.

1960-luvulla myös Rock’n’Roll “löysi” Cerwin-Vegan voiman. Hollywoodin huippustudiomuusikot, kuten Carol Kaye ja Lee Sklar, tulivat Genen tehtaaseen hankkimaan mittatilaustyönä valmistettuja C-V-bassokaiuttimia. Lukuisten 1960–70-lukujen hittilevyjen bassot esitettiin Cerwin-Vegan kaiuttimilla. Cerwinin suosio oli huipussaan 1970-luvulla, jolloin Cerwin julkaisi muun muassa järeät Model 24- ja Model 26 -kaiuttimet. Cervin-Vega aloitti tuolloin myös yhteistyön useiden tunnettujen yhtyeiden kanssa, muun muassa The Rolling Stones, Boomtown Rats, David Bowie ja Peter Frampton.

Cerwin-Vega tuotti myös itse jo 1970-luvulla digitaalisia musiikkitallenteita kaiutinsuunnittelun avuksi. Cerwin-Vegan ensimmäiset ”digitaalivalmiit” kaiuttimet, D-sarja, tuotiin markkinoille siis viisi vuotta ennen digitaalisen cd-tekniikan varsinaista läpimurtoa!

”Loud is beautiful… if it’s clean”

Cerwin-Vegan tavoitteena oli tarjota mahdollisimman laaja dynamiikka, korkea herkkyys, kyky suureen äänenvoimakkuuteen ja luokkansa laadukkain bassotoisto kohtuuhintaan. Sloganina markkinoinnissa oli ”Loud is beautiful… if it’s clean”.

Elokuvateatteriin tutinaa

Cerwin-Vega osallistui 1970-luvulla “Sensurround”-teknologian kehittämiseen yhdessä elokuvastudioiden MCA:n ja Universal Studiosin kanssa.

Sensurround oli elokuvateatterin erikoistehostekaiutinjärjestelmä, jossa käytettiin useita Cerwin-Vegan laskostettuja torvi-subwoofereja ja optista ääniraitajärjestelmää luomaan elokuviin voimakkaita matalataajuisia tehosteita. Järjestelmässä käytettiin suuria, tehokkaita bassokaappeja, jotka kykenivät suorastaan ravistelemaan koko elokuvateatteria.

Tätä tarkoitusta varten kehitettiin E-bassotorvet ja 18 tuuman subwoofer-elementit. Koteloiden laskostetun kanavan (torven) pituus oli peräti 182 senttimetriä ja alarajataajuus 33 hertsiä.

Järjestelmän herkkyys oli uskomattomat 106 desibeliä watilla!

Sensurround sai ensi-iltansa vuoden 1974 elokuvassa Earthquake (Maanjäristys), ja se oli aikoinaan suuri menestys. Useimmat Sensurround-järjestelmät purettiin kuitenkin myöhemmin tärinöiden aiheuttamien rakenteellisten vaurioiden vuoksi! ”Sensurround”-tekniikka ja Cerwin-Vega on palkittu “Academy Award for Special Technical Achievement” -palkinnolla.

Cerwin-Vega toimitti äänijärjestelmät MCA:n ja Universal Studiosin Sensurround-projektiin vuoden 1974 elokuvassa Earthquake. Yli 2 000 elokuvateatteria varustettiin erikoistehostekaiutinjärjestelmällä, joka käytti useita Cerwin-Vegan torvi-subwoofereja optisen ääniraitajärjestelmän avulla luomaan matalataajuisia tehosteita, jotka simuloivat maanjäristyksen tai taistelukohtauksen aikana tuntuvaa tärinää. Elokuvan yhteydessä esitettiin varoitus ja vastuuvapauslauseke voimakkaista efekteistä.

Kaasua koteloon

Tekniset innovaatiot tuottivat useita patentteja, mukaan lukien Stroker-ripustuksen, jota käytetään edelleen Cerwin-Vegan järeimmissä subwoofer-elementeissä. 1990-luvulla Cerwin-Vegan strokerit olivat äänenpaineen suhteen ylivoimaisia subbareita. Vuonna 1996 Cerwin-Vega rikkoi ensimmäisen kerran 160 desibelin rajapyykin kahdeksalla Stroker 15 -subwooferilla ja “vain” 6 400 watilla!

Toinen jo 1970-luvun innovaatio oli vähintäänkin erikoinen “Thermo-Vapor Suspension”. Kotelon sisällä oli erilliset pussit, joissa oli ilmaa tiheämpää kaasua. Koska äänen nopeus on suurempi tiheämmässä väliaineessa, niin se kulkee tietyssä ajassa pidemmän matkan ja elementti ikään kuin luulee olevansa todellisuutta suuremmassa kotelossa. Kuulostaa heprealta, mutta näin se fysiikka vain toimii. Tätä tekniikkaa käytettiin S-1- ja S-2-kaiuttimissa, jotka ovat edelleen erittäin kysyttyjä malleja. Tosin alkuperäiset kaasupussit taitavat olla jo tyhjiä. Pusseissa käytetystä kaasusta emme ole löytäneet tarkempaa tietoa, mutta se saattoi olla ksenonia.

Kaiuttimien varustukseen kuului myös “Bass Excavator” -lisälaite, joka sisälsi 5:n tai 10 desibelin korostuksen 30–50 hertsin alueelle ja jyrkän subsonic-suodattimen (-18 dB/oktaavi) 30 hertsin jälkeen. Lieneekö tällä ollut edellä mainittua kaasupussia suurempi vaikutus bassotoistoon? Tämä laite tuli myöhemmin myös erikseen myyntiin oli nimellä Turbo Bass Charger DB10B. Jutun kirjoittajallakin on siitä hyviä kokemuksia niin koti- kuin autokäytössä.

Cervinin kaiuttimien perusrakenne on ollut alusta alkaen suurehko refleksikotelo isolla tehokkaalla bassoelementillä, torvidiskantti, suurehko keskiääni-elementti ja konstailematon “äijä-desing”. Väri on vain vaihtunut aikojen saatossa upeasta pähkinäpuuviilusta mustaan.

Autosubbarit = Cerwin-Vega

Basso on siis ollut Cerwin-Vegan ydinosaamista heti alusta alkaen niin pro-puolella kuin kotikaiuttimissa. Ja kun äänentoisto alkoi siirtyä myös 12 voltin maailmaan eli autoihin, niin tottakai Cerwinin bassot löysivät tiensä myös sinne. Tosin hieman jälkijunassa, sillä varsinainen autohifimarkkina (siis jälkiasennuslaitteiden ja kaiuttimien myynti) syntyi kunnolla oikeastaan vasta 1970-luvulla. Tällöin saivat alkunsa muun muassa Jensenin kuuluisat Triax 6×9:t (jonka ainakin hieman vanhempi sukupolvi muistaa).

Vuonna 1996 Cerwinin subbareilla ylitettiin ensimmäisenä maailmassa 160 desibelin rajapyykki

Cerwin-Vega lähti autohifiin mukaan hieman myöhemmin, vasta 1980-luvun lopulla. Cerwinin subbarit saivat kuitenkin heti mainetta suurella herkkyydellään ja siihen aikaan suurella tehokestolla. Niistä saatiin siis paljon ääntä. Ja kuten jo aikaisemmin mainittiin, niin vuonna 1996 Cerwinin subbareilla ylitettiin ensimmäisenä maailmassa 160 desibelin rajapyykki (kahdeksan Stroker 15 -subwooferia).

Suomessa Cerwin oli pitkään “se ainoa autosubbari”. Tähän toki vaikutti myös silloisen maahantuojan (Master Voice) aktiivisuus, laaja jakeluverkosto ja tottakai kilpailun vähäisyys. Cerwin Vegan subbareita myytiin aikoinaan todella paljon. Erityisen suosittuja olivat tuplakelaiset D-mallit. Tuohon aikaan läheskään kaikkia autovahvistimia, niin sanotusta boosterista puhumattakaan, ei saanut monokytkettyä. Tällöin tuplakelaiset subbarit olivat tähän hyvä ratkaisu.

Cerwin-Vega oli aikoinaan Suomessa ylivoimainen markkinajohtaja autosubbareissa, ja sen voi jopa sanoa luoneen markkinat autosubbareille. Eräs suosituista malleista oli 12-tuumainen tuplapuhekelainen XL-12D (kuvassa malli 1990-luvun puolelta). Näitä asennettiin paljon free air -asennuksena, mutta parhaimmillaan se oli noin 50 litran refleksikotelossa. Cerwin Vegan elementeistä oli saatavana jo tuolloin täydelliset Thiele/Small-parametrit. Nämä tiedot ilmaantuivat vasta myöhemmin monelle muulle merkille. Lienevätkö moisista arvoista koskaan kuulleetkaan?

XL-12D parametrit olivat nykyelementteihin verrattuna jossain määrin “eksoottiset” (Re: 3,4, Fs: 30 Hz, Vas: 152,9 L, Qes: 0,235, Qms: 4,443, Qts: 0,223, Sd: 550 cm2, Pe: 125 W, Xmax: +/- 4 mm, Le: 100 mH, Mms: 77,95 g, Bl: 14,58, Sens: 94,44 dB). Merkillepantavaa suurehko Vas, erittäin matala Qts, pienehkö Xmax (vaikkakin tässä siis yhteen suuntaan, siis oikealla tavalla ilmoitettuna), kevyt kartio (Mms 78 g) ja suuri voimakerroin (Bl).

Cerwin oli myös siinä mielessä edistyksellinen, että sen elementistä oli saatavana täydelliset parametrit kotelon suunnittelua varten. Tosin aikoinaan 1980-luvulla ja jopa 1990-luvulle mentäessä autosubbarit asennettiin usein freeair-asennuksena hattuhyllylle tai takapenkkiä vasten kiinnitettyyn vaneriin. Kotelon merkityksestä tai akustisesta oikosulusta ei tiedetty juuri mitään (siis ainakaan “amatööripuolella”).

Free-air-asennusta varten kehitettiin kuitenkin elementin eteen kiinnitettävä asennuslevy. Sen keskellä oli halkaisijaltaan 70–100-millimetrinen ja noin 100 millimetriä pitkä putki, jonka avulla elementille ei tarvinnut tehdä suurta asennusaukkoa. Tarvittiin vain aukko tuolle putkelle.

Itse asiassa kyseessä oli tuolloin jo hyvinkin edistyksellinen juttu, sillä tuo levy oli käytännössä niin sanottu painelevy, joka kontrolloi elementin liikettä ja toistoa. Tämä levy oli suureksi avuksi juurikin Cerwinin subbareille, joiden parametrit olivat kaikkea muuta kuin free-air-asennukseen soveltuvat.

Parhaimmillaan Cerwinin subbarit olivat suurehkoissa (ainakin nykymittapuun mukaan), jopa 60 litran  refleksikoteloissa, joissa ne myös soivat tarvittaessa todella kovaa ja ennen kaikkea hyvin.

Autokaiutinmallistossa oli bassojen lisäksi toki mukana myös kokoäänialueen kaiuttimia, vaikka Cerwin miellettiin ennen kaikkea bassomerkiksi. Tässä Cerwin-CS18a-2-tie-6×9:t torvidiskanteilla. Painike kaiuttimien päällä on diskantin automaattisen suojapiirin resetointiin.

Cerwin-Vega tänään

Alkuperäinen Cerwin-Vega ajautui konkurssiin vuonna 2003, ja merkin toiminnot osti tuolloin DJ-tuotteista tunnettu yhdysvaltalainen Stanton. Stanton taas myi Cerwinin autopuolen toiminnot CVM (Cerwin Vega Mobile) Acquisition Services -nimiselle yhtiölle, joka oli itse asiassa myös monen tunteman Diamond Audion tytäryhtiö.

Cerwin-Vegan tuotemerkki oli jakautunut useiden vuosien ajan näiden kahden yrityksen kesken.
Vuonna 2011 Cerwin-Vega (pro ja koti) siirtyivät Gibson Guitar Companylle, kun se osti Stanton Groupin. Gibsonin joutui vuonna 2019 pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin ja yhtiöstä myytiin pois useita osia ja merkkejä, mukaan lukien Cerwin-Vega.

Cerwinin autopuolen omistaja CVM Acquisition Services osti pro- ja kotipuolen toiminnot Gibsonilta vuonna 2020, ja nyt Cerwin-Vega on jälleen yhtenäinen yritys nimellä Cerwin-Vega Inc. Merkki onkin nyt saanut selvästi uutta virtaa, ja etenkin autopuolella on paljon uutta ja mielenkiintoista.

Pro- ja kotipuolen palattua yhteen Cerwin-Vega Mobilen kanssa on Cerwinin mallisto laajempi kuin koskaan. Cerwin-Vega on vuosien varrella laajentanut repertuaariaan myös järeisiin autovahvistimiin. Kuvassa peräti 1 600 wattia yhden ohmin kuormaan puskeva D-luokan monopääte SPRO-1600.1D. Ominaisuuksiin kuuluu muun muassa tuuletinjäähdytys, 24 dB/oktaavin alipäästösuodatin, vaiheensäätö ja säädettävä subsonic-suodatin. Suositushinta 699 euroa.


Pro-puolelta autoon ovat kulkeutuneet nämä järeät tuuman kompressiotorvidiskantit. Herkkyys 107dB/1W! Jo alkaa kuulla mummotkin korkeita. Hinta 159 euroa parilta.


Autopuolella on myös kohtuuhintaisia tuotteita. Esimerkiksi V465C 165 mm -2-tie-erillissarja, jossa tukeva komposiittirunko, kaareva Mica-kuitu-komposiittikartio ja Cerwinin “tunnusmerkki” punainen ripustus. Diskanttina 25 millimetrin titaanikalotti ja erillinen jakosuodatin diskantin tason säädöllä. Suositushinta 269 euroa / sarja.

Subbarimallisto on nykyään laaja, ja mukana on edelleen “aidot” punaisella ripustuksella olevat mallit.


Ja tottakai edelleen mallistossa on legendaarinen Stroker-subwoofer. Kuvassa 12-tuumaisena.


Kotikaiuttimet noudattavat edelleen Cerwin-Vegan vanhaa filosofiaa. Paljon dynaamista ääntä ja suuri herkkyys kohtuuhintaan. Kuvassa järeimmän pään Cerwin-Vega XLS-215: Tehonkesto: 500 W, herkkyys: 95 dB, paino: 52,6 kg / kappale, suositushinta: 1 590 euroa / kappale.

Mukana toiminnassa on edelleen Cerwinin kanssa pitkään työskennellyt Bob Chanthavongsa – Mr Cerwin Vega. Tässä Autosound-lehti kädessään ja tietenkin uskollisena lukijana ;-).

Maahantuonti ja lisätietoja Cerwinistä: JJ HiFi Oy

​