Saksalaismerkki Helix tunnetaan nykyisin autohifiharrastajien keskuudessa ehkäpä parhaiten laadukkaista ja suosituista signaaliprosessoreistaan. Merkin mallistosta löytyy paljon muutakin autohifiä, kuten tällä kertaa kokeiluun ottamamme vastajulkaistu 6,5-tuumainen 2-tie-erillissarja.

Teksti: Janne Soilakari
Kuvat: Janne Soilakari ja valmistaja


Helix on saksalaisen Audiotec Fischerin kolmesta merkistä se kaikkein suurin. Sen sisarmerkkejä ovat highendin suuntaan painottuva Brax, sekä uudempien autojen vakiojärjestelmien paranteluun ja erilaisiin integraatiojärjestelmiin erikoistunut Match. Vaikka Helix tunnetaankin parhaiten kenties juuri signaaliprosessoreistaan ja vahvistimistaan, on merkin kaiutinmallistokin suhteellisen kattava. Saatavana on useita erilaisia koaksiaaleja, erillissarjoja, irtoelementtejä sekä subwoofereita. Melko kompakti mallisto vaikuttaa tarkkaan mietityltä, sillä mitään älytöntä rönsyilyä suuntaan tai toiseen ei esiinny.
Nyt testiin saamani 6,5-tuumainen Helix E 62C erillissarja tuli myyntiin tänä keväänä. Sarjan suositushinta on 199 euroa, eli tässä suhteessa se osuu yhteen kaupallisesti kiinnostavimmista hintaluokista.

Diskantit
E 62C sisältää 25-milliset, neodymium-magneeteilla varustetut silkkikalottidiskantit. Elementtien väritys on kokomusta ja ulkonäkö tässä hintaluokassa erittäin perinteinen. Diskanttien mukana tulee kohtalaisen hyvät uppo- ja pinta-asennuskupit, joiden ulkoasu on tosin suhteessa itse elementteihin hiukan turhan ”muovinen” ja halpa. Ajavat kyllä asiansa. Uppoasennuskupeissa on lisäksi pohjalla jousi, jonka painamana elementtejä voidaan suuntailla kevyesti noin 25 asteen kulmassa vielä asennuksen jälkeen. Diskanttien suojaritilät ovat todella tiheää metalliverkkoa ja ritilän ja kalvon välissä ei ole mitään ”diffuusoreja” tai muuta vastaavaa.

Diskanttien hypistelytuntuma on yllättävänkin jämerä ja vakuuttava, ja niiden fyysinen koko on mukavan pieni. Kaiutinjohdot ovat tuttuun tapaan kiinteää mallia, pituutta löytyy noin 15 senttiä. Kaapeli on ohuehkoa, mutta muuten ihan laadukasta monisäikeistä kuparia, jonka eristeen pintaan on napaisuus merkitty punaisella raidalla. 200 euron erillissarjan diskanteiksi nämä ovat teknisesti hyvässä ja pahassa hyvinkin perinteiset, mutta toisaalta ihan käyttökelpoiset toistimet.


Midbassot ja jakosuotimet
Varsin viimeisteltyjen midbassojen kartioissa on käytetty merkille ominaista ja kertoman mukaan hyväksi havaittua kudottua lasikuitua, joka on rakenteeltaan äärimmäisen jäykkä ja toistoa haittaavien resonanssien osalta lähes kuollut. Elementtien kartioiden ripustuksiin on käytetty valmistajan mukaan erityistä huomiota ja ne on kertoman mukaan pyritty valmistamaan niin, että kartiolle saadaan mahdollisimman laaja liikerata, tinkimättä kuitenkaan elementin herkkyydestä. Butyylikuminen yläripustus on malliltaan varsin korkea ja samalla kohtalaisen kapea, eli kalvon tehollinen pinta-ala on suhteellisen suuri. Elementin liikerata tuntuu jo sormin painelemallakin poikkeuksellisen laajalta. Logon sisältävä pölykuppi on valmistettu muovista ja se on kooltaan melko pieni.

Midbassojen rungot ovat pulverimaalattua peltiä ja niissä on tyylikkäästi rei’itettynä Helix-tekstit. Magneetti on kooltaan keskimääräisen kokoinen ja sen ympärillä on kuminen koristesuojus, joka sekin sisältää merkin logon. Ainoastaan lattaliitinterminaali on vähän perinteisempää ja vähemmän viimeisteltyä mallia, mutta sekin tuntuisi silti kohtalaisen tukevalta, joten ajanee asiansa. Midbassojen mukana tulee vähän tavallista asiallisemmat mustat suojaritilät, joiden siro mutta tukeva rakenne on sellainen, että nämä voisi oikeastikin ottaa käyttöön. Kokonaisuutena elementit ovat huomattavasti diskantteja viimeistellymmät ja tyylikkäämmät, joka tosin on hyvin tavallista tämän hintaluokan tuotteissa.

Erillissarjan kompakteissa jakosuotimissa on diskantteja varten +/- 3 dB tasonsäätömahdollisuus siirtämällä diskantin toista kaiutinjohtoa liitinterminaalissa. Suotimet on kasattu varsin asiallisiin mustiin koteloihin, ainakin allekirjoittanut pitää näistä enemmän kuin sellaisista pleksikantisista, joka on se yleisin vaihtoehto. Suotimien liitinterminaaliin menee normaalikokoiset haarukkaliittimet ja kiinnitystuntuma on hyvä. Komponenttien osalta jakosuotimet ovat hyvin perustasoiset, kolme pientä suodinkelaa ovat ilmasydämiset ja yksi kolmesta kondensaattorista on muovieristetty.
Mukana tulevasta käyttöohjevihkosesta löytyy yhteensä kuuden eri kaiutinsarjan tiedot. Sarjan kytkeminen on ilman ohjeitakin erittäin selväpiirteistä, mutta manuaalista löytyy kuitenkin varoiksi todella laadukkaat asennusohjeet sekä kaikkien osien mitat ja elementtien perus-speksit.

KUUNTELUARVIO

Kaiuttimia soitettiin integroidulla Electrocompaniet ECI 6D vahvistimella, ohjelmalähteen ollessa Electrocompaniet EMP-3. Neljän ohmin kuormalla tehoa oli käytössä noin 200 wattia per kanava. Kuuntelussa kaiutinsarja asennettiin noin 30-litraisiin suljettuihin koteloihin, joissa diskantti sijaitsi n. 45 senttimetrin päässä basso/keskiäänisestä.
Aloitan kuuntelun diskantin tason ollessa jakosuotimista asennossa 0 dB. Kuustosella soundissa on mukavasti eloa ja menoa. Huomio kiinnittyy parhaiten luonnollisen eläväiseen keskialueeseen. Sarja vaikuttaisi soivan myös kohtuullisen pakottoman oloisesti, tuntuisi lisäksi keskimääräistä herkemmältä 6,5” 2-tiesetiltä. Midbassoalue on tarkka, mutta samalla vähän ”kovahko”. Liekö vain sisäänsoiton puutetta? Diskantti on hiukan suhahteluherkkä ja ei aivan siistein mahdollinen, mutta sellainen ”perus ok” kuitenkin. Diskantin taso on sopiva, joten jatkan kuuntelua näillä asetuksilla. Selkeä ja miellyttävä keskialue tuntuisi vapautuneen soundin lisäksi olevan sarjan suurin vahvuus.
Juniorilla midbassoalue toimii paremmin heti kun antaa enemmän hanaa, hiljaisemmalla jää ”pintakovaksi”. Bassopään tarkkuus on tälläkin varsin asiallista luokkaa. Biisi etenee mukavan rullaavasti, mitään varsinaisia negaatioita ei hyppää korville. Diskantti voisi tosin olla vähän sävykkäämpi, mutta ei tämäkään sieltä syvimmästä kolkasta kuitenkaan ole. Sarjaa kuuntelee ihan mielikseen, joka on jo aika iso positiivinen asia. Rammstein ja lisää volaa. Soi yllättävänkin lujaa ja herkästi, toiminee todella hyvin vähän pienitehoisemmallakin vahvistimella. Ja kun voimaa löytyy reilummin, ei sekään tunnu olevan ongelma. Ääntä syntyy riittävästi ja soundi pysyy kohtalaisen pitkälle nipussa. Oikein kovalla muuten tarkka midbasso alkaa osoittaa pehmenemisen oireita ja diskantti syyllistyy väkivaltaan eli käy kuuntelijan päälle.
Cosmic Hipolla rumpalin peltien hively ei välity niin sävykkään säihkyvästi kuin voisi. Sarjan suositushinta huomioiden ok suoritus kuitenkin. Hyvät erillisdiskantit maksavat helposti enemmän kuin tämä koko setti, joten ei lähdetä vaatimaan liikoja. Janitalla laulajan äänenväri on hyvin oikeanlainen, tykkään. Rauhallista, mutta ei unettavaa. Midbasso on jälleen vähän turhan kovan ja jollain tapaa aavistuksen ”onton” kuuloinen, potkua ja tarkkuutta on hyvin. Tämä on toki vain valistunut arvaus, mutta uskoisin että vaikkapa sadan kuuntelutunnin jälkeen midbassojen soundi on tältä osin muovautunut huomattavasti oikeampaan suuntaan. Tätä sarjaa tulee soitettua huomaamattaan aika lujaa, johtunee siitä että setti kestää kovempaakin ”luukutusta” sangen mukavasti, lisäksi ääntä syntyy hyvin pakottoman oloisesti. Nilsillä tilaa syntyy, mutta ihan kaikki nyanssit eivät tule esille niin hyvin kuin voisivat.
Nightwishilla huomaan taas vahingossa soittavani todella kovaa. Setti suoriutuu tällaisestakin materiaalista harvinaisen hyvin, hyvä yleistoistin. Matalampaa bassoa voisi olla enemmän, mutta jos käytössä on subbari, ei tämäkään ole mikään ongelma. Midbasso pistelee menemään oikeinkin tarkasti ja hyvällä voimalla. Diskanttialue on kovemmalla hivenen rasittava, mutta normaalimmilla voimakkuuksilla aivan asiallinen ja kuunneltava.

KUUNTELUMATERIAALI
Mikko Kuustonen: Abrakadabra
Junior Wells: Sweet Sixteen
Rammstein: Heirate Mich
Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo
Janita: Sävyjä
Nils Löfgren: Keith Don’t Go
Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea
Nightwish: Sacrament of Wilderness

Yhteenveto

Tämä sarja jätti itsestään hyvän vaikutelman. Sarjan parhaat ominaisuudet ovat meneväinen ote kaikkeen toistettavaan materiaaliin, harvinaisen luonnollinen keskialue sekä melko hyvä herkkyys. Myös midbasso oli tarkka ja omasi kohtalaisen hyvää auktoriteettiakin, mutta osalla kappaleista se oli vähän kovahkon tuntuinen. Vaatinee kohtalaisen pitkää sisäänsoittelua, pidempää kuin mihin nyt oli mahdollisuus.
Diskanttialue on tässä hintaluokassa perusasiallinen. Ylimmillä taajuuksilla on pientä taipumusta suhahteluun ja selkeyden suhteen olisi parannettavaa. Tästä huolimatta ei diskanttiakaan huonoksi voi moittia, vaikka se kokonaisuudessa onkin selkeästi heikoin lenkki. Sarjan yleissoundi on erittäin monenlaiseen käyttöön taipuva, jota pidän todella isona plussana.
Pienin varauksin annan sarjalle ostosuosituksen. Mikäli käyttökohde on pienitehoisen vahvistimen (esimerkiksi auton oman soittimen) perään kytkettynä, voi herkkää ja helpon tuntuisesti soivaa settiä suositella jo vähän reilumminkin.

+ Erittäin meneväinen ja reipas ote toistettavaan musiikkiin
+ Luonnollinen ja miellyttävä keskialueen toisto
+ Tuntuu keskimääräistä herkemmältä, soi pakottomasti ja haluttaessa myös kovaa
+/- Melko tarkka midbasso, jossa tosin ajoittaista kovuutta (sisäänajon puutetta?)
– Diskantti voisi toistua sävykkäämmin

'TEKNISET TIEDOT

Merkki ja malli: Helix E 62C
Hinta: 199 euroa
Maahantuoja: AudioImport Oy
Internetissä: www.audioimport.fi

Tehonkesto: 60 WRMS
Herkkyys: 91 dB/W
Impedanssi: 4 ohmia
Diskantti: 25 mm kalotti
Korkeus: 29 mm (pelkkä elementti)
Asennussyvyys: 17,2 mm (uppoasennuskupin kanssa)
Asennushalkaisija: 47 mm (uppoasennuskupin kanssa)
Kokonaishalkaisija: 54,7 mm (uppoasennuskupin kanssa)
Midbasso: 6,5″ (165 mm)
Asennussyvyyc: 65 mm
Asennusaukon halkaisija: 143 mm
Kokonaishalkaisija 165,5 mm
Kartio: Lasikuitua
Jakosuodatin:
Mitat: 104 x 84 x 36 mm
Liittimet: Ruuvikiristeinen haarukkaliitinterminaali
Jakojyrkkyys: 12 dB/oktaavi
Muuta: Diskantin tasonsäätö +3/0/-3dB