Tämä artikkeli on osa Historian havinaa – Testit -artikkeliketjua. Autosound julkaisee satunnaisin väliajoin artikkelin vanhoista testeistä, joista on kirjoitettu Autosoundissa.
FOCUS ACOUSTICSIN CHROME-ERILLISSARJOJA MAINOSTETAAN PAKKAUKSEEN PAINETULLA ”TUNING EDITION” TEKSTILLÄ. SARJAT NÄYTTÄVÄT KROMIRUNKOINEEN JA ORANSSEINE KARTIOINEEN AINAKIN MUKAVAN PIRTEILTÄ. MUTTA MITEN ON ÄÄNENLAADUN KANSSA, ONKO SITÄ? OTIN VAIHTELUN VUOKSI KUUNTELUUN MALLISTON KAHDESTA KOKOLUOKASTA PIENEMMÄN ELI 5,25-TUUMAISEN.
Focus Acousticsin parasta osaamisaluetta ovat ehdottomasti olleet järeähköt monovahvistimet sekä subwooferit. Merkin nykyisessä mallistossa onkin keskitytty hyvin vahvasti juuri näihin tuoteryhmiin. Pääkaiutinpuolella on tällä hetkellä vain kaksi erillissarjamallia, jotka molemmat kuuluvat Chrome-sarjaan. Saatavana on 5,25″ ja 6,5″ kokoisella midbassolla varustettua settiä, joista valitsin kokeiltavakseni vaihtelun vuoksi pienemmän version. CHK-5 sarjan suositushinta on 99 euroa, ”kuuspuokin” maksaessa kympin enemmän.
Sarjan tuotepakkaus on graafi sen asunsa osalta menevän näköinen ja puhuttelee varmasti ainakin nuorempaa ostajakuntaa. Tässä suhteessa paketin ”Tuning Edition” painatukset eivät varmastikaan ole myöskään pahitteeksi. Paketin kääntöpuolelta löytyy printattuna perustasoiset tuotetiedot sekä midbassoelementistä jopa hyvinkin tarkat parametrit. Tämä on hyvä asia, koska paketti ei sisällä minkäänlaista ohjekirjaa.
Pakkauksesta paljastuu kaiutinelementtien ja jakosuotimien lisäksi lyhyehköt pätkät ohutta kaiutinkaapelia, diskantin pinta-asennuskupit, kiinnitysruuveja sekä midbassoille kahdet erilaiset suojaritilät, joista toiset ovat räyhäkkään oloiset hopeanväriset ja toiset hillityt mustat. Sarjan hintaluokka huomioiden varusteet ovat varsin hyvät ja kattavat.
Diskantit
Diskanttielementeissä on halkaisijaltaan tuuman kokoinen kangaskalotti, jonka suojana on kolme poikittaista muovikaarta. Diskantit ovat ulkomitoiltaan mukavan kompaktit ja ne näyttävät sekä tuntuvat rakenteensa osalta alle satasen erillissarjan elementeiksi hyvinkin asiallisilta. Olemus on muovinen, mutta poikkeuksellisen vankka. Diskantin pohjassa on kierteet elementin kiinnitystä varten. Kaiutinkaapelina toimii kiinteä, reilun metrin mittainen pätkä ohutta taipuisaa johtoa. Teknisesti nämä ovat aivan pätevät elementit.
Midbassot
Midbassoja katsellessa tulee selväksi mistä tuotesarjan nimi Chrome tulee. Elementeissä on massiivisesti muotoiltu kromattu peltirunko, joka kätkee sisälleen myös magneettirakenteen. Vieläpä kun elementtien kartiotkin ovat oranssinväristä kuitukuviollista muovia, ei ”bling blingiä” puutu. Vaikka elementtien rakenteessa ei mitään teknisiä ongelmia näykään, niin pakko sanoa että ulkoinen habitus on aika ”kiinalainen”, ja juurikin sillä negatiivisella tavalla ajateltuna. Tai ehkä tämä on vain puritaanihifi stin näkemys, joku toinen voi tietysti tykätä, makuasioita kun nämä ovat. Rungon välistä pilkottaa magneetin päällä oleva oranssinvärinen muovinen koristesuojus, sekä halkaisijaltaan poikkeuksellisen kookkaalta vaikuttava alaripustus. Yläripustus on kovahkon tuntuista kumia ja siinä on tietynlainen koristekuviointi. Kaiutinkaapeleille löytyy erittäin tukevasti elementin runkoon kiinnitetyt lattaliittimet.
Teknisesti arvioiden kaiuttimet ovat ihan asialliset, mutta ulkonäkö jakanee mielipiteitä. Toisaalta mikäli elementit asentaa normaalilla tavalla magneetti oveen/koteloon päin, saa ylimääräistä krominhohdetta piiloon. Valitsemalla elementtien suojaksi kahdesta vaihtoehdosta mustat metalliritilät, eivät oranssit kartiotkaan varmasti häiritse liikoja.
Jakosuotimet
Sarjan jakosuotimet on kasattu varsin ilmavasti pleksikantisiin muovikoteloihinsa. Diskanttielementille löytyy 12 dB / okt. suodatus ja midbassolle kuuden desibelin alipäästö. Mukana on myös katkaisijalla toimiva diskantin kolmen desibelin vaimennusmahdollisuus. Suotimien komponentit ovat halpiskamaa, mutta se ei voi yllättää kun tarkastellaan 99 euroa maksavaa kaiutinsettiä. Ajavat asiansa ja se on pääasia. Kaiutinjohdoille löytyy perusasiallinen haarukkaliitinterminaali.
Kuunteluarvio
Koska sarjaa ei ilmiselvästikään ole tarkoitettu
ryppyotsaiseen hifi stelyyn, en aio tässä kuunteluarvostelussa jaella moitteita erityisen isolla mitalla, mikäli soundissa on jonkin verran vääristymiä. Sitä vastoin tällaisen demo- ja show-käyttöön mainostetun setin tulisi olla tehonkestoltaan
hyvä, mielellään kohtalaisen herkkä ja toki äänenkin tulisi jossain määrin kuunneltava olla. Rasittava se ei ainakaan saa olla, mutta pienet ääripäiden
korostumat jne. hyväksyttäköön.
Hifitesti
Kuuntelen Focusta alkuun tutulla testikokoelmallani, jonka kaveriksi kasasin viime vuosien radiohiteistä toisen vähän kevyemmän ja oletettavasti enemmän tämänlaisen tuotteen mukavuusalueelle asettuvan biisilistan. Mutta aluksi hifi levyä pyörittimeen ja puheenvuoro Mikko Kuustoselle.
Sarja ei alkuun tunnu mitenkään erityisen herkältä, mutta siitä on myös aikaa kun olen tässä samassa testikokoonpanossa viimeksi kuunnellut 5,25” erillissarjoja, lähes kaikki viime vuonna kuuntelemani yli 50 sarjaa kun olivat 6,5-tuumaisia. Midbassoelementin kokoon suhteutettuna ääntä saadaan kyllä aikaan ihan kivasti vähän maltillisemmallakin volumekahvan käännöllä. Myös bassopää paukuttelee menemään mukavan tyrmeästi. Soundi on vähän pyöreähkö ja odotetusti loudnessmainen, mutta esimerkiksi diskanttipäätä ei voi tarkemmallakaan höristelyllä haukkua rasittavaksi! Tämä oli oikeastaan se mitä eniten pelkäsin ja jopa jossain määrin odotin, sillä halpissettien diskantit harvemmin ovat järin kuunneltavan laatuisia. Focus ei ainakaan ensimmäisen testiveisun aikana aiheuta kipua kuuloelimissä, ennemminkin jopa päinvastoin. Diskanttialue on ”ok”, ei erityisen ihastuttava muttei onneksi myöskään vihastuttava. Keskialue on yllättävän selkeä, vaikka aivan sen ylimmillä osilla onkin ihan pientä korostuman poikasta. Lähtöasetelma lupaile kuitenkin vähintään kertaluokkaa parempaa mitä olisin kuulematta veikannut. Mielenkiinnolla vaihdan kappaletta.
Junior Wellsin kappaleen kuuntelen ensin kokonaan läpi ja mietin mitä siitä sanoisin. Ajatusten pukeminen tekstiksi kun on juuri silloin harvinaisen haasteellista, kun soinnissa ei mikään häiritse eikä vastaavasti myöskään mikään saa aikaan toiston erinomaisuudesta aiheutuvia kylmiä väreitä. Tämä oli ihan hyvä perussuoritus. Näin varmasti toteaisin jos kuuntelisin jotain hivenen arvokkaampaa ja hifi stin silmissä katu-uskottavampaa sarjaa. Focuksen superhalpis-tuningsarjan kohdalla perushyvä hifi suoritus on kuitenkin jo lähes olympiakultaan verrattavissa oleva vetäisy, tai no hopeamitaliin nyt ainakin. Eli positiivinen yllättyminen sarjan ääneen sen kun jatkuu. Ei muuta kuin seuraavia kappaleita soimaan.
Rammsteinilla alun puhe tulee semihyvällä paatoksella. Kappaleen alkaessa bassoalueen potku on sangen pyöreää, yritystä on mutta tarkkuutta ei. Ääni ei ole erityisen rasittava tälläkään. Möykkää saadaan aikaan melko paljon, eli sarja kestää kyllä kovaakin huudatusta. Cosmic Hipolla on samoja ongelmia kuin edellisellä kappaleella. Tiukat bassopotkut tulevat pyöreäsävyisesti, myöskään kovin matalalle ei toisto ulotu, vaikka yrittääkin. Diskantista puuttuu aivan selkeästi helein loiste, mutta muuten diskanttipää ei ole lainkaan pölhömpi. Se ei ole pelkkä yksinuottinen kihisijä, vaan jopa erottelee jonkin verran.
Janitalla puhaltimet kuulostavat jonkin verran tukkoisilta, myös laulajattaren äänessä on mukana ylimääräinen ripaus nenäsoundia. Muuten ei mitään kummempaa kritisoitavaa mieleen tule. Kyllä tämän kappaleen näilläkin toistimilla kuuntelee, ei tee edes tiukkaa. Ero huppuluokan kaiuttimiin on silti varsin iso. Nilsillä paras toiston resoluutio ei ole mukana, ääni ei myöskään avaudu lähellekään sellaisiin mittasuhteisiin kuin laadukkaammilla toistimilla. Mutta edelleen pidetään siitä ihan ok perustasosta kiinni. Tämän kappaleen kohdalla isoin ero tämän sarjan ja jonkin kiitettävän arvosanan tasoiseksi rankkaamani kaiutinsetin välillä on siinä, että vaikka Focuksen sarja toistaakin biisin ”perushyvin”, se jättää silti todella paljon pieniä yksityiskohtia toistamatta, tai toistaa ne mitäänsanomattomasti.
Nightwishilla keskialue kiristyy aikalailla, mutta ei silti muutu edes kovemmalla volumella mitenkään sietämättömän kuuloiseksi. Bassopää potkii varsin terhakasti ja tavallaan kompensoi ylempien taajuuksien ongelmia. Ei mitenkään huono suoritus näillä vaativilla kappaleillakaan, useilla kalliimmilla kaiuttimilla soundi on ollut jopa käyttökelvoton, Focusten kohdalla näin ei päässyt käymään.
Sarja klaarasi hifikuuntelun selkeästi odotettua mallikkaammin. Vertailutestien pisteytysasteikolla arvosana heiluisi jossain seiskan ja seiskapuolen välimaastossa. Kyseessä on siis ehdottomasti hintaluokassaan asiallisesti soiva erillissarja, jonka ääni ei saa aikaan välitöntä aivoinfarktia edes kultakorvaisemmalle kuuntelijalle, mutta sopivalla materiaalilla saattaa aiheuttaa jopa ajoittaista positiivista hymynpilkahdusta kasvoilla.
Poppitesti
Seuraavaksi testilaitteiston CD-soittimeen survaistaan vastikään kasaamani ”listapoppilevy”. Myönnän etten kuuntele kovinkaan aktiivisesti NRJ:n tyylisiä radiokanavia tai ylipäätään seuraa kovinkaan tarkasti mitkä kappaleet milloinkin keikkuvat soittolistojen kärkisijoilla. Seuraavat kappaleet päätyivät mukaan sen pohjalta, että tiesin niistä löytyvän ainakin melko tukevan bassoalueen ja muutenkin kappaleet ovat ”rytmikkäitä” ja meneviä. Eli voisi olettaa että sopisivat tämän kaiutinsarjan luonteelle. Joten painetaan jälleen playta ja kuunnellaan mitä Focukset tykkäsivät. Kuuntelin saman kappalelistan läpi myös laadukkaalla kuulokesetilläni, jonka avulla sain vähän referenssiä.
Heti ekan kappaleen kanssa kokeilen tehonkeston ja äänivarojen rajoja. Vertailukohdaksi kerrottakoon että hifi kuuntelussa vahvistimen volumetaso 28 oli tämän sarjan kanssa mielestäni jo melko kovaa, ja tämä poppikokoelma soi äänitystasonsa puolesta vielä selvästi lujempaa. Volumen ollessa 20, alan himmaamaan. Bassopää on jo todella epätarkan pörisevä ja kaikesta on aistittavissa että kohta jotain menee rikki. Pitää myös mainita että parin metrin etäisyydeltä kuunneltuna sattuu korviin, eli eiköhän näillä määrällisestikin aivan riittävästi ääntä saada aikaan. Ja jos ei riitä, niin sitten lisätään elementtien lukumäärää, nämä kun ovat halpoja kuin Talvivaaran osake, mutta AutoSoundin analyytikkotiimin mielestä selvästi suositeltavampia sijoituskohteita.
Cheekillä sarja takoo menemään kyllä reippaasti, mutta nyt se diskanttipää alkaa hieman vaivaamaan. Etenkin ”Kuka muu muka” -kappaleessa (pliis, oikeesti ihan kuka vaan, toim. huom.) tulee välillä jopa aika runsaasti ylärekisteriä, johon en kuulokevertailussa kiinnittänyt sen ihmeemmin huomiota. Focusten kanssa tämä alkaa jo kovemmalla häiritä.
Ensimmäinen kappaleellinen David Guettaa parantaa menoa jonkin verran. Sarjan loudnesstaipumus sopii hyvin yksiin biisin kanssa ja toisto on mukavan menevää, joskin vähän kireää (joka tosin johtunee enemmän kappaleesta kuin kaiuttimista). Saman artistin seuraavakaan kappale ei muuta mielipidettä. Poljento toimii hyvin ja elementtien koko huomioiden käyttökelpoista bassoa tulee yllättävästi.
Milk Inc:n ”Last Night a DJ Saved My Life” -kappaleen bassopotku osuu aika hyvin sille alueelle jossa Focuksen sarjalla on vähän korostumaa, tämä saa aikaan varsin railakkaasti tykyttävän biitin. Takoo kuin Tauskin nyrkki ex. vaimojen naamatauluja. Kyseinen kappale on muuten melkoisen hyvää demobiisimateriaalia jonnekin messuille jne.
Yksi kappale menee tämän kokoelman kohdalla kuitenkin ylitse muiden. Martin Garrix:n Animals kuulostaa ainakin pykälää tai paria muita paremmalta ja puhtaammalta (kaikki biisit olivat lähtökohtaisesti laadultaan keskenään samantasoisia), myös kappaleen bassoalue on suhteellisen maukas ja sisältää kivoja jippoja. Focusten kanssa se ei pääse kunnolla oikeuksiinsa, vaikka ihmeen uskottavasti toistuukin. Kuuloketestillä meno on jo aivan toista, mutta kunnon virne kohoaa korvia kohti vasta kun tämä kappale kuunnellaan lujaa hyvän subbarin kanssa. Toimii ja taitaa päästä pysyvästi mukaan vakituisten testikappaleitteni listalle.
Tämän artikkelin oli kirjoittanut Janne Soilakari ja se oli osa ”Historian havinaa” -kategorian, Testit -osiota.
Kommentit