Tämä artikkeli on osa Historian havinaa – Testit -artikkeliketjua. Autosound julkaisee satunnaisin väliajoin artikkelin vanhoista testeistä, joista on kirjoitettu Autosoundissa.

Ground Zero on varmasti tuttu merkki lehtemme lukijoille. Vuonna 1995 Frankfurtissa perustettu yritys on tullut tunnetuksi varsinkin järeistä subbareistaan ja äänenpainekäyttöön tarkoitetuista vahvistimista. Aivan viime vuosina yritys on alkanut panostaa tosissaan myös äänenlaatuun. Suomessa Ground Zeron paremmanpään laitteista kisakentillä on nähty varsinkin Plutonium ja Reference -sarjojen tuotteita. Reference -sarja tuli markkinoille vuonna 2009, ja mallisto on laajentunut kokoajan. Maahantuojan mukaan uutuuksia on tulossa lisää myös tänä vuonna. On siis todella hyvä hetki koekuunnella yhtä Reference sarjan tuotetta.

Pakkaus

GZPA Reference 2T vahvistin saapuu testipaikalle perinteiseen ruskeaan pahvilaatikkoon pakattuna. Tämän laatikon sisältä paljastuu toinen pahvilaatikko, joka on hyvin tyypillinen tälle valmistajalle. Värikäs kansi sisältää kuvan tuotteesta ja lisäksi alakulmassa on pieni infolaatikko, johon on kerätty valmistajan mielestä olennaisimmat ostopäätökseen mahdollisesti vaikuttavat tiedot. Tämän vahvistimen tapauksessa ne ovat mallimerkintä ja maksimiteho. Hetkinen, tarvitseeko tämän hintaluokan highend-vahvistimen pakkauksessa ilmoittaa laskennallinen huipputeho? Lisäksi kannesta löytyy valmistajan oma leima, joka on varustettu tekstillä ”Torture Tested – Ground Zero SQ”. Ketähän tätä testatessa on kidutettu? Takakannessa on tarkemmat tiedot muun muassa vahvistimen antamasta tehosta.

Pakkauksen sisältä paljastuu suuri määrä pehmeitä styroksi-paloja ja niiden alta vahvistimen käyttöohje. Itse vahvistin on pakattu mustasta huovasta valmistettuun suojapussiin. Mitään muuta paketista ei sitten löydykään. Asennustarvikkeet loistavat poissaolollaan (jota ei tosin voida varsinaisena puutteena pitää). Pakkauksen osalta tuote edustaa siis todella pelkistettyä linjaa. Mitään turhia hienouksia, puulaatikoita tai silkkihansikkaita, ei tämän vahvistimen mukaan ole pakattu. Toisaalta tämä on hyvä asia. Ehkäpä käytettävissä oleva budjetti on todella laitettu itse vahvistimen komponentteihin. Se selviää pian, kun vahvistin otetaan lähempään tarkasteluun.

Käyttöohjeet

Vahvistimen mukana tuleva käyttöohjekirja sisältää perustiedot laitteesta saksaksi, englanniksi, hollanniksi ja ranskaksi. Suomen- ja ruotsinkieliset käyttöohjeet puuttuvat ainakin testaamastamme yksilöstä. Ohjeet sisältävät kytkentäkaavion sekä yleisohjeiden lisäksi vahvistinkohtaisen sertifi – kaatin mitatusta tehosta ja mittauksesta käytetystä standardista. Kytkentäkaaviossa on suositeltu lisätuulettimen asennusta ja se varmasti on tarpeellinen A-luokassa toimivalle vahvistimelle. Käyttöohje lupaa esivahvistimen putkille noin 10 000 tunnin käyttöiän.

Käyttöohjeet ovat pelkistetyt, mutta hieman sekavat luettavuudeltaan. Sivuilla on peräkkäin eri kielillä olevaa tekstiä, joita ei ole esimerkiksi fontteja käyttämällä erotettu toisistaan. Lisäksi ohjeisiin on jäänyt pieniä epäselvyyksiä. Esimerkiksi tasonsäädöstä kerrotaan, että tasonsäätöpotentiometri tulee laittaa min-asentoon ennen säädön aloittamista. Kuitenkaan vahvistimen potentiometrissä ei ole asteikkoa minimi-maksimi vaan 10 volttia – 0,1 volttia. Käyttöohjeiden osalta on siis hieman parannettavaa, mutta toisaalta tämän hintaluokan laitteen ostaja varmasti tietää perustiedot vahvistimista, eikä tarvitse välttämällä mitään Raamatun paksuista kirjaa käyttöohjeeksi.

Osallistu keskusteluun meidän Facebookissa. Voit antaa meille myös ideoita juttujen tekoon facebookryhmässämme.

Rakenne

Jo vahvistimen painosta voi päätellä, että nyt puhutaan todellisesta highend-tuotteesta. Mustan kangaspussin sisältä paljastuu näyttävän näköinen, kuparin värinen laite. Vahvistimen komponenttipuoleen tutustuminen on tehty helpoksi, sillä laitteen alapinta on tehty kokonaan läpinäkyvästä levystä. Työnjälkeä kelpaakin esitellä, sillä kaikki on viimeisen päälle tyylikkäästi asennettu piirilevylle. Turhia johtohässäköitä tai hyppylankoja ei ole käytetty. Signaalitiet ovat lyhyet ja komponenttien sijoitukseen on käytetty selvästi syvällistä harkintaa.

Laadukkaat muovikondensaattorit vaikuttavat olevan parasta, mitä rahalla saa. Kaikki kelat on koteloitu ja suojattu magneettisia häiriöitä vastaan. Esiaste on toteutettu putkilla, jotka ovat tyypiltään 12AU7W -mallisia. Paikallaan olevat putket ovat venäläisvalmisteisia. Putkilaitteista innostuneelle hifi stille tässä voikin olla yksi testailun mahdollisuus, jos laitteen soundia haluaa viilata erilaisia putkia testailemalla. Rakenteeltaan vahvistin on todella vakuuttava ja hienosti viimeistelty.

Liittimet ja säädöt

Myös RCA-liittimet ovat laadukkaat. Ne on pultattu metallisen rungon läpi ja kestävät varmasti vaikka hieman järeämmän liittimen käytön. Virtapuolen terminaaleja löytyy kaksi kappaletta, eli vahvistimeen tehdään ns. tuplajohdotus. Virtakaapelina tulee käyttöohjeen mukaan käyttää vähintään 20 neliömillimetrin kaapelia. Kytkentöjä tehdessä tulee olla huolellinen, sillä virtapuolen terminaalit ovat peilikuvat toisistaan eli plussat ja miinukset vaihtavat paikkaa kahden terminaalin välillä. Sama koskee kaiutinterminaaleja.

Samassa reunasta liittimien kanssa sijaitsevat kaikki säädöt. Liittimien ja potentiometrien merkinnöissä on käytetty harmaata tekstiä, jonka luettavuus varsinkin huonossa valossa on heikko. Kiiltävästä kuparipinnasta heijastuva valo haittaa merkintöjen luettavuutta myös paremmassa valaistuksessa.

Tasonsäätöjä tehdessä voidaan kytkimellä valita, säädetäänkö molempien kanavien tasoa yhdessä vai erikseen. Ylipäästösuodin on varustettu on/off kytkimellä ja säätöalue ulottuu 40 hertsistä 5000 hertsiin. Viimeinen säätöruuvi on bias setting, jolla voidaan vaikuttaa vahvistimen käyttäytymiseen. Min-asennossa vahvistin toimii A/B-luokassa ja puolestaan Max-asennossa vahvistin siirtyy toimimaan A-luokassa. Käyttöohjekirjan mukaan bias -asetuksella voidaan vaikuttaa vahvistimen ääneen siten, että A-luokkaan siirryttäessä soundi on lämpimämpi.

Testijärjestelyt

Kuuntelin Ground Zeron vahvistimen kotilaitteistoon kytkettynä joensuulaisen hifi kaupan kuunteluhuoneessa. Vertailulaitteistona toimi laadukkaista komponenteista kasattu setti, joka piti sisällään Denonin lippulaivamalliston Advanced DCD-2020AE CD-soittimen ja Advanced PMA2020 integroidun vahvistimen. Stereokaiutinparina testissä toimi Boston M350 lattiakaiuttimet, jotka sijoitettiin kuunteluhuoneeseen koekuuntelun perusteella hyväksi havaituille paikoille. Kaapelit valittiin testiin Supran valikoimista.

Ground Zeron vahvistimen kuuntelua var – ten rakensin virtajärjestelmän käyttäen Optima Yellow Topin 55 ampeeritunnin akkua ja Ctek Multi XS 25000 laturia. Äänenvoimakkuuden säätöön käytin NAD M51 digitaalista esivahvistinta. CD-soitin, kaiuttimet ja kaapelit pysyivät samoina, kuin vertailulaitteistoa kuunneltaessa. Ennen kuuntelun aloittamista annoin Ground Zeron vahvistimen olla päällä kaksi tuntia. Tässä ajassa vahvistin ehti lämmetä kädenlämpöiseksi. Vahvistimen lämpenemistä odotellessa kuuntelin vertailulaitteistoa tutuilla levyillä muodostaakseni mielessäni referenssin, johon lähdin vertaamaan tämän esittelyn vahvistinta.

Testasin Ground Zeron vahvistinta myös kahdella eri bias-säädön asetuksella, havainnoidakseni niiden välisiä eroja. Ohessa mietteitä vahvistimen soundista ensiksi AB-luokkaisena ja sitten A-luokkaisena.

Yhteenveto

Keskiääni ja diskanttialueitaan Ground Zeron vahvistin on todella hieno tuttavuus. Soundi on hifistynyt ja musikaalinen. Midbassoalueelle kaipaisin hieman lisää dynamiikkaa ja erottelua. Siirryttäessä AB-luokasta A-luokkaan, musikaalisuus lisääntyy selkeästi. Kannattaa kuitenkin testata laitteistokohtaisesti molempia vaihtoehtoja. Joidenkin makuun tietty analyyttisyys voi olla parempi, kuin lämmin ja avara soundi.

Valitsisin tämän vahvistimen aktiiviseen 4-tielaitteistoon keskiääni- ja diskanttikaiuttimille. Midbassolle ja subbarille voisi olla testaamisen arvoinen laite saman Reference -sarjan hieman tehokkaampi malli.

Ground Zero GZPA Reference 2T on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista autovahvistimista, joita olen saanut koekuunnella. Valmistaja on selvästi tavoitellut tällä vahvistimella täydellisyyttä. Ja siinä onkin lähes tulkoon onnistuttu. GZPA Reference 2T on varteenotettava valinta laatutietoiselle hifistille. Sekä rakenne, että äänenlaatu todella herättävät omistamisen halua.

KUUNTELUSSA KÄYTETYT LEVYT

  • Mestaria Kunnioittaen – Tribuutti Tapio Rautavaaralle
  • Sonata Arctica – The Days of Grays
  • Uinuva – Uinuva
  • Vesa-Matti Loiri – Tuomittuna Kulkemaan

VERTAILULAITTEISTO

  • CD-soitin: Denon DCD-2020AE, svh. 2319€
  • Vahvistin: Denon PMA-2020, svh. 2319€
  • Kaiuttimet: Boston M350, svh. 2621€
  • Välikaapelit: Supra EFF-IS 2m, svh. 141€
  • Virtakaapelit: Supra Lo-Rad 1m, svh. 65€
  • Kaiutinkaapelit: Supra Ply 2x3m, svh. 191€

KUUNTELUARVIO

Kuuntelu aloitettiin AB-luokkaisena. Ensimmäisenä soittimeen Vesku Loirin levy. Ensivaikutelma on vakuuttava. Soundi vaikuttaa todella ilmavalta ja luonnolliselta. Huomio kiinnittyy heleään ja ilmavaan diskanttitoistoon. Ääni on musikaalinen ja analyyttinen. Keskiääni on täynnä sävyjä, ja esimerkiksi Veskun duetto Jenni Vartiaisen kanssa on hienoa kuultavaa. Midbassoaluetta vaivaa Denoniin verrattuna pienoinen erottelun puute. Rumpusetti ei pääse aivan samoihin sfääreihin, mutta ei kuitenkaan huono suoritus. Tilantuntu on mainio, joskin äänikuva jää hieman kapeammaksi, kuin verrokkivahvistimella. Myös syvyyttä voisi olla enemmän.

Seuraavana Uinuvan samanniminen levy ja kappale kaksi. Laulajan äänessä on mukavasti särmää ja sävyjä. Ehkä myös ripaus ilmaa enemmän, kuin Denonilla. Rumpusetin pellit soivat kirkkaasti ja todella tarkasti. Matalat nuotit erottuvat hyvin, mutta midbassoaluetta vaivaa tälläkin kappaleella pieni erottelun puute. Bassopään osalta aivan samaan lennokkuuteen kuin Denonilla, ei tällä vahvistimella päästä. Neloskappaleella laulajan r- ja s-äänteiden värinät ovat selkeästi kuultavissa. Akustiset kitarat soivat kauniisti ja kielten pienetkin näppäilyt erottuvat hienosti.

Sonata Arctican levyn ykkösbiisillä testaan tilantuntua. Sinfoniaorkesteri levittäytyy tasaisesti stereokuvaan. Syvyyttä on hienosti. Tilantuntu välittyy kuuntelupaikalle. Säestävät koskettimet ovat tarkat ja näppäilyt erottuvat selkeästi.

Lopuksi Tribuuttilevyltä muutama kappale. Johanna Kurkelan lauluääni soi todella kauniisti, joka kielii hienosti toimivasta keskiäänitoistosta. Myös Chisun äänessä on särmää, r-äänne kappaleen alussa toistuu hienosti pärähtäen. Laulaja on myös oikean kokoinen ja läsnäoleva. Denoniin verrattuna huomaan jälleen saman kuin Uinuvalla, eli sävyjä naislaulajien äänessä on ripaus enemmän. Midbassoalueelle tälläkin levyllä toivoisin vielä hitusen lisää voimaa ja erottelua. Ilkka Alangon ääni on sävykäs, loistavan erotteleva ja pienet nyanssit saadaan hyvin esiin.

Todella vakuuttava toisto AB-luokkaisena. Ilmava, avara ja luonnollinen ovat ne laatusanat, jotka kuvaavat parhaiten tätä vahvistinta. Varsinkin keskiääni-diskantti alueille Ground Zeron vahvistin tuo ripauksen lisää sävyä, verrattuna Denoniin. Seuraavaksi bias-ruuvista nupit kaakkoon eli testi A-luokkaisena. Ainakin Ctekin virtalähde huomaa jotain tapahtuneen, sillä sen puhallin menee päälle. Kieliin kasvavasta virrankulutuksesta.

Kuuntelu A-luokkaisena

Bias-säädöllä on selkeä vaikutus vahvistimen ääneen. Soundiin saadaan vieläkin lisää lämpöä ja muhkeutta. Laulajien luonnollisuus kaikilla levyillä paranee entisestään. Lisäksi pieniä nyansseja saadaan aavistus lisää. Esimerkiksi rumpukapuloiden iskut Uinuvan neloskappaleessa tarkentuvat. Lisääntyneen lämmön ansiosta soundista tulee helpommin lähestyttävä ja ehkäpä tilantuntukin paranee hieman aiempaan verrattuna. Pienet bassopään dynamiikan puutteetkaan eivät pahemmin häiritse, kun musiikki vie mennessään. Mahtava soundi!

Tämän artikkelin oli kirjoittanut Jarkko Peiponen ja se oli osa ”Historian havinaa” -kategorian, Testit -osiota.