Autoa voi rakentaa monella tavalla. Joku tavoittelee näyttävää ulkonäköä ja toinen virittää moottoria, jollekin taas mukavuus on tärkeintä. Eniten ajomukavuuteen vaikuttaa ainakin omalla kohdallani auton hiljaisuus. Hiljaisessa autossa on paljon mukavampi matkustaa. Hiljaisessa autossa on myös mukavampi keskustella tai kuunnella musiikkia, kun melu ei peitä hyödyllisiä ääniä.

Osa autoista on hyvin hiljaisia jo tehtaalta lähtiessään, mutta enemmistö ei. Toisaalta turvallisuuden lisääminen rakenteita vahvistamalla ja toisaalta polttoaineenkulutuksen pienentäminen karsimalla auton paino minimiin, ovat varsinkin edullisissa autoissa johtaneet äänieristyksen karsimiseen aivan välttämättömimpään. Tuloksena on auto, jonka melutaso on korkea. Rengasäänet kuuluvat sisälle jatkuvana jyrinänä ja karkeat asfaltin kohdat suorastaan säikäyttävät. Jopa sade kuuluu häiritsevästi katon lävitse sisälle.

Matkustaminen tällaisessa autossa on melun vuoksi melkoisen rasittavaa ja keskusteleminen tai musiikin kuuntelu on lähes mahdotonta. Onneksi asialle voi tehdä melko paljonkin.

Melu autossa

Melusta pitää ymmärtää muutama asia, jotta vaimentamisesta saa mahdollisimman tehokasta. Melu on ei-toivottua ja häiritsevää ääntä. Äänen häiritsevyys on hyvin subjektiivista. Se riippuu paljon henkilöstä ja yksittäisellä henkilöllä vaikkapa mielialasta tai kellonajasta. Jopa oma lempimusiikki muuttuu häiritseväksi, kun se kuuluu naapurin seinän takaa aamuyöllä. Melun lähde on se, joka tuottaa ei-toivottua ääntä.

Autossa melua aiheuttavat monet asiat, esimerkiksi moottori ja vaihteisto sekä auton kulkiessa renkaiden vierintä. Eri melulähteet on hyvä tunnistaa ennakolta, jotta vaimennuksen osaa keskittää niille alueille, joista suurin osa melusta tulee. Mikäli on mahdollista, niin melut kannattaisi mitata. Ymmärrettävästi vain harvoilla on mahdollisuus mittaamiseen, niinpä melun tuloreittejä joutuu arvailemaan. Moottorin käyntiääni tulee todennäköisimmin tulipellin läpi, vastaavasti rengasmelu kuuluu pyörän koteloista. Kaikkein tehokkainta on vaimentaa itse melun lähdettä, melun sisälle tulemisen estäminen on paitsi tehottomampaa niin myös paljon työläämpää.

Pakoäänen vaimentamiseksi tehokkain menetelmä on vaihtaa rikkinäinen pakoputki ehjään tai tehoton vaimennin tehokkaampaan. Erityisen tehokkaita vaimentimia löytyy uudehkoista premium-luokan autoista. Erittäin tehokkaasta äänenvaimennuksesta huolimatta jonkun tehokkaan luksussedanin vaimennin ei varmasti aiheuta tehonlaskua pienempitehoisessa autossa. Moisen vaimentimen voi käytettynä saada hyvinkin edullisesti. Rengasmelua voi vaimentaa vaihtamalla renkaat mahdollisimman hiljaisiin. Muuten auton hiljaisuuden eteen joutuu tekemään huomattavasti enemmän työtä.

Melun kulkutiet sisätiloihin ja melun vaimentaminen

Äänilähteet sijaitsevat pääosin auton korin ulkopuolella, joten melun pitää kulkea jotain kautta auton sisäpuolelle. Ääni voi tulla korin sisäpuolelle korin vuotojen kautta. Esimerkiksi kokoon painuneiden ovitiivisteiden raoista ääni pääsee autoon. Johtojen läpiviennit, ja näistä erityisesti sisälämmittimen sähköjohdon läpivienti, vuotavat usein. Vuoto on siinä mielessä ilkeä, että pienestäkin reiästä sisätiloihin tulee paljon melua. Värähtelevä laite voi aiheuttaa suoraan korin värähtelyä, joka säteilee äänenä sisätiloihin. Tämäntyyppisen melun välttämiseksi auton moottori ja vaihteisto on eristetty kumityynyin auton korista. Samoin pyöränripustuksessa kaikki osat on eristetty kumipuslilla auton korista.

Kolmas ja kunnossa olevassa autossa usein merkittävin melun tulotapa on äänilähteestä tulevan äänen aiheuttama pinnan värähteleminen ja pinnan värähtelemisestä pinnan toiselle puolelle syntyvä ääni. Vaimennusmattojen vaikutus perustuu pitkälti korin pintojen värähtelemisen hillitsemiseen. Vaimennusmatto sekä laskee pinnan resonanssitaajuutta että pyrkii vaimentaman värähtelyä. Melun taajuus vaikuttaa siihen, kuinka hyvin melu kuuluu ja paljonko se häiritsee. Korva on kaikkein herkin noin kilohertsin taajuisille äänille ja korvan herkkyys laskee huomattavasti matalille taajuuksille mentäessä. Tästä johtuen erityisesti ilmavirtausten aiheuttamat suhinat muuttuvat hyvinkin häiritseviksi, kun auto muuten on vaimea.

Perinteisellä ja nykyisin jo vanhanaikaisella bitumimatolla vaimentaminen perustuu pääasiassa pinnan massan kasvamiseen ja sitä kautta pinnan värähtelyjen taajuuksien siirtymiseen vähemmän häiritsevälle taajuusalueelle. Toki suhteellisen kova bitumi myös jäykistää pintoja ja täten hillitsee niiden värähtelemistä. Bitumimaton ikäviin puoliin kuuluu sen vaimennustehoon nähden korkea paino ja toisaalta erittäin työläs asentaminen. Jopa kuumana kesäpäivänä bitumia joutuu lämmittämään, jotta sen saa muotoutumaan pellin muotoihin ja tarttumaan kunnolla peltiin. Ahkera ja reipas kaveri saa auton vaimennettua bitumimatoillakin, mutta on vaikea keksiä syytä bitumin käyttämiseen.

Nykyaikaisissa CLD-matoissa (Constrained Layer Damping) alumiinifolion alla oleva butyylimassa toimii värähtelyjen suhteen vaimentavana jarruna ja suuri osa värähtelyistä muuttuu lämmöksi. Analogiana voi verrata pellin värähtelyä auton työntämiseen edestakaisin. Bitumi vastaa kivillä täytettyä takakonttia ja CLD-matto on kuin käsijarrua olisi vedetty päälle muutama naksu. Käytännössä CLD-matto on paljon bitumia tehokkaampi vaimennusmateriaali, varsinkin painoonsa nähden. Lisäksi butyylimatto on todella paljon mukavampaa työstää ja asentaa. Jo 10 asteen lämpötiloissa suurimman osan CLD-matoista voi asentaa lämmittämättä ja leikkaaminen sujuu vaikka tavallisilla saksilla. Bitumin aika on pitkälti mennyt. Ainoastaan joissain äänenpainekilpailuautoissa bitumilla on vielä paikkansa, mutta silloinkin asentajan pitää todella tietää, mitä on tekemässä. Bitumin poistaminen pieleen menneen kokeilun jälkeen ei nimittäin ole kovinkaan helppoa.

Vaimentamisella on erilaisia tavoitteita

Jokainen vaimentaa autoaan omien tavoitteidensa mukaisesti. Melun vähentäminen on vain yksi tavoite muiden joukossa. Äänenpainekilpailija ei välitä melusta mitään, kaikki vaimennukset tehdään vain ja ainoastaan saavutetun äänenpaineen ehdoilla. Vastaavasti äänenlaatukilpailijan pitäisi tehdä vaimennukset koetun äänenlaadun ehdoilla. Kummassakaan tapauksessa suuri vaimennusainemäärä ei todellakaan takaa parasta lopputulosta.

Vaimentamisessa on myös haittapuolia. Auton paino kasvaa ja samoin kasvaa esimerkiksi ovien ja takaluukun paino. Ovien painon lisääntyminen lisää saranoiden rasitusta ja saattaa lyhentää niiden ikää. Kaikkein suurin merkitys on takaluukun kasvaneella painolla. On nimittäin äärimmäisen ärsyttävää mikäli takaluukku ei pysy ylhäällä pitämättä. Joihinkin autoihin löytyy vahvempia kaasujousia ja sellaisten hankkimista harkitsee viimeistään saatuaan takaluukusta päähänsä. Auton painon kasvaminen harvoin merkitsee kovin paljoa, vaikka sen myötä polttoaineen kulutus hieman kasvaa ja suorituskyky laskee. Myös autonsa suorituskykyä painottava harrastaja voi lisätä autonsa käyttömukavuutta kohdistamalla vähäiset vaimennukset sinne, missä ne vaikuttavat eniten. Jo pelkkä pyöränkoteloiden ja etuovien sisäpeltien vaimennus vaikuttaa ajomeluun merkittävästi.

Vaimentaminen ei ole helppo homma

Vaimentamiseen liittyy huomattavan paljon auton sisustan purkamista. Toisissa autoissa sisustan purkaminen on hyvin suoraviivaista ja toiset tarjoavat huomattavasti enemmän haasteita. Youtubesta löytyy moniin tilanteisiin hyviä ohjevideoita. Kaikkiin ohjeisiin kannattaa kuitenkin suhtautua kriittisesti. Hyvä esimerkki on tämän jutun auton kohdalla; netissä poikkeuksetta kaikki väittivät kylmälle juuttuneen lämmönsäädön johtuvan katkenneesta akselista, mutta oikeasti sitä kääntävä servo oli rikki.

Purkuohjeista huolimatta voi varautua verhoilukiinnikkeiden rikkoontumiseen. Onneksi kiinnikkeitä saa ostettua varsin edullisesti esimerkiksi Motonetista. Hyvillä välineillä vaurioita syntyy paljon vähemmän kuin vain ruuvimeisselillä toimittaessa. Autotarvikeliikkeistä saa ostettua purkamiseen tarkoitettuja työkalusarjoja, joissa on joukko muovisia vääntötyökaluja. Verhoilujen avaamisen myötä suunnitelmia voi joutua muuttamaan. Helpoksi ajateltu ovien vaimentaminen voi olla varsin haastava operaatio, mikäli sisäpellistä ei löydykään kädenmentäviä aukkoja. Joissain autoissa on irrotettavat välipellit ja niiden irrotuksessa on omat niksinsä. Youtube voi auttaa tässäkin ongelmassa. Tarvittaessa ohjeita kannattaa kysellä automerkin ja autohifistien Facebook-ryhmissä. Samoin tarvittava työmäärä voi moninkertaistua, kun oven sisäpuoli onkin kauttaaltaan paksun ruotesuojamönjän peitossa.

Pintojen huolellinen puhdistus on tärkeää

Lian ja rasvan poistaminen vaimennettavilta pinnoilta on työn onnistumisen kannalta aivan ensiarvoisen tärkeää. Mikään vaimennusmatto ei tartu kunnolla likaiseen pintaan. Parhaimmassa tapauksessa maton vaimennusvaikutus jää vajaaksi ja esimerkiksi oven matot löytyvät ikkunamekanismin välistä tai oven pohjalta muutaman päivän kuluttua. Puhdistus kannattaa aloittaa imuroimalla kaikki irtoava pöly ja irtoroskat pinnoilta. Pölyn irtoamista voi auttaa harjasuulakkeella tai harjalla. Seuraavaksi pinnat kannattaa pyyhkiä laimealla pesuaineliuoksella kostutetulla mikrokuituliinalla.

Pesuaineen käytössä kannattaa noudattaa valmistajan ohjeita. Myös pinnalle jäänyt pesuainekerros estää vaimennusmattoa tarttumasta kunnolla, joten tarvittaessa pinnat pitää pyyhkiä pelkällä vedellä riittävän monta kertaa pesuaineen poistamiseksi. Pintojen kuivuttua pinnat pyyhitään sopivalla rasvanpoistoon sopivalla aineella. Itse olen käyttänyt IPAa eli isopropyylialkoholia. IPA haisee melkoisesti ja höyryt ovat epäterveellisiä, joten riittävästä ilmanvaihdosta pitää huolehtia. Järjen käyttö on tarpeen; rasvaisia tai ruosteenestoaineisia kohtia ei tietenkään harjata eikä pyyhitä rätillä ennen mössöjen poistamista. Aineet vain leviäisivät laajemmalle alueelle ja puhdistaminen vaikeutuisi entisestään. Tarvittavan liuottimen määrä ja laatu riippuu siitä, mitä ainetta auton ruostesuojaukseen on käytetty ja miten laajalle sitä on kyseisessä autossa ruikutettu. Kaikkein pahimpia ovat ne vuosituhannen vaihteen autot, joihin on ruiskutettu vahapohjaista ruosteenestoainetta säästelemättä. Tuon vahan poistaminen kun saattaa olla hyvin haastavaa.

Toinen erityisen inhottava poistettava on tarrahuopa. Siinä yhdistyy kaksi haastavaa materiaalia vieläkin haastavammaksi yhdistelmäksi. Huovan ja tarraliiman yhdistelmä tukkii kaikki terät heti. Paras tapa on poistaa huopa mekaanisesti mahdollisimman tarkasti ja liottaa liima ksyleenillä. Ksyleenin kanssa kannattaa käyttää kemikaalinkestäviä kumihanskoja ja huolehtia tuuletuksesta.

Vaimennushommissa puhtaus on erittäin tärkeää. Pöly ja lika
lähtee parhaiten hyvin laimealla pesuaineliuoksella kostutetulla
mikrokuituliinalla. Isopropyylialkoholi eli isopropanoli eli IPA sopii
hyvin rasvan poistamiseen. Kiiltokauppa lienee ainoa paikka, josta
edelleen saa desifiointiin riittävän vahvaa isopropanolia. Muutenhan
kaikki irtoava alkoholi on jo keitelty käsidesiksi. Ksyleeni
liottaa tarratyyppisiä liimoja hyvin. Ruosteenestoaineen tai vahan
poistamiseen voi tarvita tinneriä tai brakleenia.

Tavoite haltuun harkitusti

Pintojen puhdistamisen jälkeen on hyvä pysähtyä hetkeksi ja miettiä vielä kerran, mitä vaimennuksella halutaan saavuttaa ja millä ehdoilla. CLD-matoista sanotaan, että 70%:n peitto riittää lähes täyteen vaimennustehoon. Tuohon peittoon on kohtuullisen helppo päästä. Suosituksesta huolimatta pyrkisin meluisimmissa kohdissa, kuten pyöränkoteloissa 100%:n peittoon. Useamman kerroksen laittaminen ei lisää tehoa läheskään lisääntyneen painon suhteessa. Jos epäilee yhden perusmattokerroksen riittävyyttä, DrArteksilta löytyy useita paksumpia mattoja, myös todella tukevia useampikerroksisia mattoja. Kaikkein tehokkain yhdistelmä syntyy kerrosrakenteesta. Pohjalle laitetaan CLD-matto, sen päälle tulee kerros värähtelyjä vaimentavaa pehmyttä materiaalia ja päällimmäiseksi tulee raskas matto. Aiemmin näin päin kerrostettuja mattoja ei ole markkinoilta löytynyt. Yleisimmät pehmytmatot toimivat lähinnä lämpöeristeinä ja jossain määrin absorboivina, äänieristystä niillä ei ole juurikaan saanut parannettua. DrArtexin VibroBarrierissa ja Integrassa on oikea kerrosjärjestys nimenomaan äänenvaimennukseen.

VAIMENTAMINEN KÄYTÄNNÖSSÄ

Käyttöauton vaimennus

Päädyin tämän jutun autojen tapauksessa kouvolalaisen Kiiltokaupan maahantuomiin DrArtexin tuotteisiin. Matot olivat jo aiemmin tulleet tutuiksi ystäväni Marko Lönngrenin LR Importin toimiessa niiden jälleenmyyjänä. Lönkan Make ja kirvesmiesasentaja Juho Jyrkkä läiskivät juuri näitä mattoja asennuksissaan. Kiiltokaupan myymälään kannattaa käydä tutustumassa, jos ajoreitti sattuu kulkemaan lähistöltä. Uusi myymälä on todella upea ja niin on valikoimista löytyvät tuotteetkin. Mukaan tarttui mattojen ja IPA:n lisäksi laiskan miehen pesusetti, eli vaahdotin, kaksikomponenttinen vaahtopesuaine ja märän auton pintaan suihkutettava pinnoite hyvin edulliseen hintaan. Kaikki tuotteet on toki saatavissa myös Kiiltokaupan verkkokaupasta ja jälleenmyyjien kautta.

Materiaalit ja tarvikkeet

Omaan autooni valitsin Earth-sarjan kahden millin paksuisen Iridiumin sen painoon nähden hyvän vaimennustehon ja helpon asennettavuuden vuoksi. Iridium on todella helposti asennettavaa sen pehmeyden vuoksi. Taustapaperi irtoaa helposti ja sen alumiinipinta viiltelee sormia huomattavasti normaalia vähemmän. Iridiumia on myös helppo sovitella paikalleen. Sen liima ei ennen telaamista tartu aivan hulluna kiinni ja paikalleen mallatun maton saa vielä irti ehjänä ja siirrettyä. Telaamalla matto tarttuu huolella ja pysyy varmasti paikallaan. En kaivannut aivan korkeinta vaimennustehoa, koska alusta asti oli tarkoituksena laittaa Iridiumin päälle VibroBarrieria kaikkein kriittisimpiin kohtiin. Tässä Iridiumin pehmeys tulee tarpeeseen ja lievästi limittäin osuneet maton reunat saa telattua tasaiseksi asennuspinnaksi päälle tulevalle mattokerrokselle.

Tässä projektissa käytetyt DrArtexin matot perhepotretissa.
Vasemmalla on CLD-tyyppinen Earth- sarjan kaksi milliä paksu
Iridium. Keskellä on uusi Baffle Plus Integra ja oikealla samantyyppinen,
mutta tukevampi VibroBarrier. Jälkimmäiset kaksi
ovat kumpikin melueristysmattoja.

VibroBarrier on oikea äänieristysmatto. Siinä peltiä vasten tulee häviöllinen liimamassa, seuraavana todella pehmeä polyuretaanivaahtokerros, joka estää värähtelyjä siirtymästä päällimmäisenä pintana toimivaan butyyli-puuvillakerrokseen. Vaikka pelti värähtelee niin maton ulkopinta ei värähtele, eli pellin värähtely ei pysty tuottamaan ääntä. Suunnitelma hieman muuttui, kun Kiiltokaupan visiitillä pääsin näkemään juuri maahan saapunutta Baffle Plus Integraa.

Matot ovat järjestyksessä vasemmalta oikealle Integra, VibroBarrier
ja Integra. Takaa päin katsottuna paljastuu Baffle Plus
Integran ja VibroBarrierin vihreät liimat. Kuvasta ei valitettavasti
oikein saa käsitystä näiden mattojen rakenteesta. Integrassa
ei ole erillistä liimaa vaan vaimennuksen hoitava bytyylimassa
vastaa myös maton liimaantumisesta vaimennettavaan pintaan.

Jos VibroBarrieriin tutustuminen oli rakkautta ensisilmäyksellä, niin Integra oli sitä monin verroin. Integra on samantyyppistä kuin VB, mutta hieman ohuempaa ja huomattavasti kevyempää. Kumpaakin näistä matoista asennettaessa kannattaa huomioida, että matot eivät juuri veny, mutta ne painuvat mukavasti kokoon. Leikkaamalla paloista hieman liian suuria, maton saa taiteltua melko jyrkkiin muotoihin sekä helpommin sovitettua reunoja vasten. Kummankin taustapaperi lähtee helposti irti, paitsi jos taustapaperia on kolhinut sovitettaessa vaikkapa ruuvien päihin, jolloin paperi lähtee helposti repeämään kolhun kohdalta. Näiden mattojen kolhiminen on turhan lisätyön kerjäämistä.

Suhteellisesta paksuudesta huolimatta kiinnitelaaminen on helppoa ja liima tuntuu tarttuvan todella hyvin. Jos olisin ollut rakentamassa autoa ensisijaisesti äänenlaadun ehdoilla, olisin poistanut suuren osan lattialla olevista hötöistä. Turha absorboiva tavara vie soundista elävyyttä ja pyrkii tuomaan tummia sointivärejä pintaan. Nyt auto on lähinnä yritetty saada hiljaiseksi ja pidettyä silti kertyvä lisäpaino kohtuullisena. Ovien kohdalla on menossa tuumaustauko etuovien kaiutinratkaisujen osoittauduttua hieman haastaviksi. Seuraavaksi vuorossa onkin sisustan kasausta ja vahvistimien ja kaiutinjohdotuksen asentaminen. Vaimennus on yksinkertaista, mutta työlästä hommaa. Vanha, pitkä ja kankea kirjoittaja oli iltaisin kuin hakattu. Onneksi Suomesta löytyy vielä useita asentamoita, joilta tämäkin työ onnistuu ja samalla saa alkuperäishifitkin päivitettyä parempiin.

Mikäli auton vaimentaminen kiinnostaa, tsekkaa täydellinen artikkeli työvaihekuvineen AutoSoundin numerosta 3/2020.