Tämä artikkeli on osa Historian havinaa – Testit -artikkeliketjua. Autosound julkaisee satunnaisin väliajoin artikkelin vanhoista testeistä, joista on kirjoitettu Autosoundissa.

GLADEN ON NOUSSUT TODELLA NOPEASTI YHDEKSI
KIINNOSTAVIMMISTA AUTOHIFIMERKEISTÄ. ZERO 12 PRO SUBWOOFERI VALITTIIN VIIME KESÄNÄ EISA:N TOIMESTA VUODEN PARHAAKSI AUTOELEMENTIKSI. OTIMME TÄMÄN MIELENKIINTOISEN UUTUUDEN KUUNTELUUN.

Saksalainen Gladen on saavuttanut lyhyen olemassaolonsa aikana nopeaa suosiota etenkin autohifi -kilpailijoiden keskuudessa. Hypetykselle on selkeät perusteet, sillä merkin tuotteet ovat hifi kisojen ohella menestyneet poikkeuksetta erinomaisesti alan lehtien – myös AutoSoundin – kokeiluissa ja vertailutesteissä. Noin puolisen vuotta sitten Gladenin Zero Pro -sarjan 12-tuumainen subbarielementti valittiin EISA-raadin toimesta vuoden parhaaksi autosubwooferiksi. Oli selvää, että tämä tuote pitää saada ehdottomasti tarkempaan tutkintaan.

Mietitty rakenne

Zero 12 Pro:n suositushinta on 459 euroa, eli se sijoittuu hinnan osalta jonnekin paremman keskihintaluokan tietämille. Tällaisen euromäärän vastineeksi voidaan nykypäivänä vaatia subwooferipuolella jo melkoisen hyvää äänenlaatua, tai vaihtoehtoisesti brutaaleja paineentuotto-ominaisuuksia. Zero 12 Pro on rakenteeltaan jämerä, mutta profiloituu kuitenkin selkeästi soundielementiksi. Elementin kartion rakenteeksi valmistaja ilmoittaa PFP:n, joka on lyhenne sanoista paper/foam/paper. Kyseessä on siis komposiittirakenne, jossa kahden paperikuitukerroksen välissä on pehmeämpi vaahtokumikerros. Tällä ratkaisulla valmistaja
hakee oletettavastikin kartiolle optimaalisia vaimennusominaisuuksia. Yläripustus on pehmeää kumia ja kalvo tuntuu liikkuvan varsin kevyesti, eli myöskään alaripustus ei ole erityisen jäykkä. Elementin neliohmisella puhekelalla on halkaisijaa 2,5-tuumaa. Runko on valmistettu alumiinista valamalla ja
se on malliltaan erittäin avonainen. Magneetteina toimii pari kappaletta keskikokoisia ferriittikiekkoja. Elementin viimeistely on perushyvää tasoa ja rakenne vaikuttaa kaikin puolin tutkittuna melkoisen fiksusti mietityltä.

Osallistu keskusteluun meidän Facebookissa. Voit antaa meille myös ideoita juttujen tekoon facebookryhmässämme.

Kuuntelu

Kuuntelutesti suoritettiin 18 dB / 56 Hz jaolla, testikotelon ollessa rakenteeltaan suljettu ja tilavuudeltaan noin 32 litraa. Testimateriaalina toimi AutoSoundin nettifoorumilla esitelty testilevymme, katso kappalelista tarkemmin sieltä. Heti ensivaikutelma on tukevasti potkiva, mutta aavistuksen pyöreähkö potku. Potku osuus
hyvin etupään kanssa yksiin ja tuki kuulostaa oikean sävyiseltä. Sävyjen toistuminen on hyvä.
Agentsin Jorman laulussa on auktoriteettia ja läsnäoloa reippaasti. Vaikutelma toistosta on oikein
maukas ja nautittava. Sweet Sixteen -kappaleella päällimmäiset huomiot ovat toiston tukevuus ja mehukkuus. Bassopää toimii kokonaisuudessaan oikein hyvin yhteen ja toisto on todella tykättävä. Cosmic Hippo paljastaa muutamissa kohdissa pientä korostumaa lineaarisuudessa, mutta matalien taajuuksien voima
ja tarkkuus ovat todella maukkaita. Pitkän nuotin jälkeinen potku tulee varsin kivasti, tämä ei siis
mene tukkoon tai kompressoi helpolla. Rammsteinin kanssa tulee kuunneltua koko kappale ja kovaa.
Toistossa on vain yksinkertaisesti niin hyvin voimaa ja soundia. Lynyrd Skynyrdin None Of Us Are Freen potku on todellakin potku, voimaa on yllin kyllin ja kun tarkkuus sekä nopeus ovat hyviä, niin tästä on
helppo tykätä. Metallican Dyers Eve, ja nyt päästän pitkästä aikaan todellakin testaamaan mihin tämä
subwoofer pystyy. Oikein kovaa soitettaessa tuplabasareissa on pursketta toistossa, mutta kontrolli ei lipeä kertaakaan, tässä on oikeasti resursseja ja paketti kasassa. Lynyrdin akustinen materiaali
toistuu todella hyvällä ryhdillä. Toccatan kanssa ei esiinny oikein mitään negatiivista. Toistossa on voimaa ja ulottuvuutta. Hyvä suoritus. Janitalla rytmi, soinnut ja voima toimivat kaikki yhtä aikaa. Mitä pidemmälle kuuntelua jatkoi, sitä vähemmän kommenttia tuli, tämä kertoo oikein hyvästä suorituksesta. Lopuksi kokeilin vielä Young Jeezyn Put On -kappaletta sekä Knife Partyn Centipede -kappaletta. Nyt ylitin kaikki testeissä normaalisti käytettävät äänenvoimakkuuden rajat ja pyrin löytämään toistolle jonkinlaiset rajat. Rajat löytyivät omista korvista ja vahvistimen tehoista, sillä elementtiä en saanut oikeasti voimaan pahoin tai edes ongelmiin. Tämä oli varsin mielenkiintoista. Suorituskyky tuntui olevan todella hyvä myös kovemmassarääkissä.

Arvosana: 9.

Yhteenveto

Noin 460 euroa on nykystandardien valossa aika korkea hinta yhdestä 12-tuumaisesta äänenlaatuelementistä. Gladenin kohdalla sijoitetuille rahoille löytyy kyllä järkevää vastinetta. Elementti onteknisesti asiallinen ja kuuntelun perusteella sille voidaan myöntää kiitettävä arvosana. Soveltuu tarvittaessa myös rankempaan soitteluun korkeilla äänenpaineilla. Sen pidemmittä puheitta, Zero 12 Pro on omassa luokassaan erittäin pätevä vaihtoehto mukavasoundista elementtiä etsivälle hifi stille. AutoSound suosittelee.

Tämä artikkeli oli osa ”Historian havinaa” -kategorian, Testit -osiota.